Nollajohto eli konversio tarkoittaa uuden lekseemin muodostusta ilman morfologisen aineksen lisäystä. Sanavartalo säilyy samana, mutta sillä on eri tehtävä kuin lähtösanalla. Esimerkiksi vartaloltaan identtisen verbin ja substantiivin (esim. paini, tahto, säilö, kulu, tihku) suhde jäsentyy niin päin, että verbiä pidetään ensisijaisena ja substantiivia siitä motivoituvana eli nollajohdon tuottamana (paini-a → paini). Jäsennys perustuu rinnakkaisiin, semanttisesti yhtäläisiin teonnimijohdostapauksiin: vrt. paini-a > paini-minen. Olennaista nollajohdossa on se, että sanaparilla on semanttisesti yhteneviä rinnakkaistapauksia prototyyppisen johtamisen alueella.
Nollajohto on lähinnä nominien ja verbien välistä. Muissakin tapauksissa sanaluokaltaan kahtalaisen sanan, esim. substantiivin ja adjektiivin (kylmä, suomalainen), käyttöjen keskinäinen motivaatiosuunta voi olla havaittavissa eli toinen käyttö on toista ensisijaisempaa, mutta tätä ei yleensä pidetä johtosuhteena.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 145 Sanojen rakentumisesta: perussana ja kompleksinen sana
§ 146 Sananmuodostuksen periaatteita, johtaminen ja yhdistäminen
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet