VISK - § 1735 Frekventatiivi- ja momentaaniverbit: hoidella, leipasta

SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö > Verbin tunnukset > § 1735 Frekventatiivi- ja momentaaniverbit: hoidella, leipasta

§ 1735 Frekventatiivi- ja momentaaniverbit: hoidella, leipasta

Frekventatiiviverbi ilmaisee toistuvaa, ajoittaista tekemistä tai tapahtumista, esim. heitellä ’heittää vähän väliä tai edestakaisin’, ja momentaaninen äkillistä, lyhytkestoista, esim. ponnahtaa ’ponnistaa kerran’. Molemmat johtimet voivat kuitenkin tuoda ilmaukseen affektisen sävyn, joka on tavalla tai toisella kuitenkin suhteessa kirjaimelliseen merkitykseen. Kerronta, johon näitä verbinmuotoja on sijoitettu, tavoittelee leppoisaa tai tuttavallista sävyä. Toisaalta verbinmuodoilla voidaan osoittaa puheena olevien henkilöiden toiminnan tahattomuutta, sattumanvaraisuutta tai puhujan leikillistä suhtautumista kuvaamaansa asiaintilaan (» § 354):

Olen kuullut työssä käyvien äitien joskus lausahtavan, että miksi pitäisi jäädä kotiin ”makailemaan”. (L; Laitinen 1988)

Varsinkin silloin kun johdin liittyy jo sinänsä merkitykseltään jatkuvaa toimintaa ilmaisevaan verbiin, sillä osoitetaan ensisijaisesti puhujan asennoitumista kertomaansa. Affekti voi olla niin kielteinen (a) kuin myönteinenkin (b). Varsinkin omia toimintojaan ja suorituksiaan puhuja voi frekventatiivia käyttämällä vähätellä (c).

(a)

Edessä on koko huippu-urheilujärjestelmän tuhoutuminen, ennusteli Hemánus. (L) | Venäjänhän asioita on jo pitkään hoideltu pikapaikkauksin, presidentin ukaasein, jotka saattavat olla ristiriidassa lain kanssa mutta joilla saadaan lakia nopeammin muutoksia aikaan. (L)

(b)

Vapaaehtoinen ystävä voi lukea ääneen, jutella, toimitella asioita ja saatella vaikkapa lääkäriin. (L)

(c)

Olenhan minä näistä asioista joskus luennolla höpötellyt. (P) | Kyllä minä joskus olen kilpaakin uiskennellut. (P) | Ja tota nin ↑sit se katto niit mun kenkiä ja sano et oot sä alan harrastaja vai ja sit mä sano et et no en oikeestaa et oon mä nyt jonkin verran jumppaillu – – (p)

Keskustelussa frekventatiiviverbiä käytetään esim. sillä tavoin, että puhekumppanilta edellytettävä toiminta saadaan tuntumaan vain vähän ponnistusta vaativalta (d). Myös tilanteen tai toiminnan arkaluonteisuus on konteksti, jossa frekventatiiviverbi esiintyy esim. siten että se vähentää kyseisen teon tahallisuutta (e). Frekventatiivijohdoksen kanssa on usein muitakin affektisia aineksia, kuten konditionaali, deminutiivinen substantiivi (f), sävypartikkeli vaan (g), kvanttori vähän (g–h) tms., jotka toimivat samansuuntaisesti kuin verbijohdos eli vähentävät asian tärkeyttä, osoittavat asennoitumisen huolettomuutta tai muuta vastaavaa.

(d)

Mullon sen Sundkvistin, numero kyllä mut mä aatteli et ↑mä nyt tiedottelen sulle ettei ainakaan tartte odotella mua sinne, (p) | ↑Kiipeilisiks sä tonne ni kurkistellaan vähä miltä noin tuntuu siäläh, (P) [terveydenhoitaja odottavalle äidille]

(e)

[Lääkäri:] Ootteko te jollain nyt (.) putsaillu sitä [korvaa]. (P)

(f)

S:	Nykykeittiöstä Helena Aalto ↑hei,
V:	hei,
S:	no siitä keittiöhommeliinista soittelen. (p)

(g)

Soittaja:	– – ja tuota: mun tehtäväni ois yrittää nytten pysytellä vähä näis naisjutuissa ajan tasalla,
Vastaaja:	Joo:
Soittaja:	ja tota mä aattelin et mä ilmottelisin tästä vaan. (P)

(h)

Olin ajatelluki varmistella vähä siitä hänen tulostansa ettei tota tuu niinkun liian (.) hätänen olo siinä – –. (p) | Tuleekse ↑mummi ja ↑vaari sitte teille vähä hoitelemaan. (P)

Momentaanijohdos ilmaisee kerrallista, punktuaalista tapahtumaa. Tähän voi liittyä tulkinta, jonka mukaan ehdotettu tai kuvattu toiminta on vaivatonta ja järjestyy ikään kuin hetkessä; sävy voi olla leikillinen (i) tai huoletonta tavoitteleva (j).

Hoitaja:	No nii ↑nyt
Asiakas:	Hei vaan
Hoitaja:	Hei vaan. (.) istahdas siihen nyt.
Asiakas:	tjoo. (P)