Johdin ‑ittA- liittyy nominikantaan, yleensä substantiiviin (» § 318 asetelma 78). Kantavartalo on heikkoasteinen ja asultaan sama kuin monikon i-tunnuksen edellä. Kantana on yleisimmin kaksitavuinen A-vartalo (laudo-itta-a, mets-ittä-ä, oj-itta-a), joskus myös e- (nim-ittä-ä, puol-itta-a) tai (vahva-asteinen) ee-vartalo (ilme-ittä-ä, suhte-itta-a). Jonkin verran on myös kolmitavukantaisia ittA-johdoksia (kunnio-itta-a, autio-itta-a).
ittA-johdoksia on n. 150 sanakirjalekseemiä. Tyyppi on karttuva. ittA-johdostyyppi jakaa nominikantaisten muuttamisjohdosten kenttää yhdessä muiden tA-vartaloisten johdostyyppien kanssa (» § 318 asetelmat 77 ja 78).
Leksikaalistuneita ittA-johdoksia ovat esim. seuraavat:
Johdin ‑OittA- liittyy kolmitavuisiin A-vartaloisiin adjektiiveihin (» § 318 asetelma 78). Johdostyyppiin kuuluu parikymmentä sanakirjalekseemiä. O-aines luetaan kuuluvaksi johtimeen eikä kantavartaloon, kun adjektiivin monikkovartalo ei ole O:llinen:
Toisaalta on joitakin sellaisia nelitavuisia OittA-vartaloisia verbejä, joiden A-vartaloisen kantasanan monikkovartalo on O:llinen ja johtimeksi on siten mahdollista hahmottaa ‑ittA-, esim. ahavo-itta-a (~ ahav-oitta-a), solako-itta-a; sama koskee kantasanaltaan O-loppuisia: autio-itta-a (~ auti-oitta-a), yhtiö-ittä-ä (vrt. johtimen -Oi- liittyminen O-vartaloon » § 331). Joidenkin OittA-verbien rinnalla esiintyy synonyyminen Oi-verbi, mikä osaltaan tukee hahmotusta OittA- eikä ittA-johtimiseksi, esim. kirjav-oitta-a vrt. kirjav-oi-da; väkev-öittä-ä vrt. väkev-öi-dä.
Huom. ittA-johdokset voi hahmottaa myös ttA-johdoksiksi, joiden kantana on monikkovartalo, esim. paikoi-tta-a, lievi-ttä-ä. Tässä kieliopissa ‑ittA- kuitenkin erotetaan omaksi johtimekseen mm. siksi, että kaikkien vartalotyyppien sanat eivät esiinny ttA-johdinaineksen edellä monikkovartalon asuisina, esim. valo-tta-a (*valoittaa), nipu-tta-a (*nipuittaa) (vrt. -istA- » § 327).
Edellinen pykälä