Nominikantaisten UttA-johdosten suurin ryhmä ovat eA-adjektiivikantaiset (a). Lisäksi johdin -UttA- voi liittyä ee- ja AA-vartaloisiin nomineihin (b).
Valtaosalla tällaisista UttA-johdoksista on korrelaattinaan UtU-johtiminen verbi, esim. eheytyä, aiheutua, vapautua.
Lisäksi on kantavartaloltaan muunlaisia UttA-johdoksia (c), joilla niilläkin on UtU-verbikorrelaatti. Joillain tämän ryhmän verbeistä on myös VntU-johdoskantainen variantti, esim. hajauttaa ~ hajaannuttaa.
Ainakin osa ryhmän (c) UttA-johdoksista assosioituu paitsi nominikantaan myös vastaavaan UtU-verbiin ja voidaan hahmottaa UtU-verbistä johdetuiksi, esim. keskeyttää < keskeytyä, puurouttaa < puuroutua, imeyttää < imeytyä (< imeä), sitouttaa < sitoutua (< sitoa); johdosten odotuksenmukainen asu tosin olisi tyyppiä *imeydyttää. Toisaalta monet adjektiivivartaloiset tapaukset tuntuvat semanttisesti motivoituvan suoraan adjektiivista eivätkä UtU-verbistä, esim. kierouttaa ’tehdä kieroksi’ (< kiero), kosteuttaa (< kostea), tuoreuttaa (< tuore). Myös samahahmoiset ominaisuudennimet (» § 175) kierous, kosteus, tuoreus jne. motivoivat osaltaan näitä UttA-verbejä adjektiivikantaisiksi.
Oma morfologinen ryhmänsä ovat vartaloltaan UUttA-loppuiset verbit. Niihin kuuluu deskriptiivisiä (jyryyttää, retuuttaa » § 309), verbikantaisia (» § 323 ryhmä c) ja myös nominikantaisia muodosteita (d). Osa näistä nominikantaisista voi motivoitua myös vastaavasta ominaisuudennimestä (vrt. hauskuus, orjuus, valtuus).