Nominikantaisten UttA-johdosten suurin ryhmä ovat eA-adjektiivikantaiset (a). Lisäksi johdin -UttA- voi liittyä ee- ja AA-vartaloisiin nomineihin (b).
Valtaosalla tällaisista UttA-johdoksista on korrelaattinaan UtU-johtiminen verbi, esim. eheytyä, aiheutua, vapautua.
Lisäksi on kantavartaloltaan muunlaisia UttA-johdoksia (c), joilla niilläkin on UtU-verbikorrelaatti. Joillain tämän ryhmän verbeistä on myös VntU-johdoskantainen variantti, esim. hajauttaa ~ hajaannuttaa.
Ainakin osa ryhmän (c) UttA-johdoksista assosioituu paitsi nominikantaan myös vastaavaan UtU-verbiin ja voidaan hahmottaa UtU-verbistä johdetuiksi, esim. keskeyttää < keskeytyä, puurouttaa < puuroutua, imeyttää < imeytyä (< imeä), sitouttaa < sitoutua (< sitoa); johdosten odotuksenmukainen asu tosin olisi tyyppiä *imeydyttää. Toisaalta monet adjektiivivartaloiset tapaukset tuntuvat semanttisesti motivoituvan suoraan adjektiivista eivätkä UtU-verbistä, esim. kierouttaa ’tehdä kieroksi’ (< kiero), kosteuttaa (< kostea), tuoreuttaa (< tuore). Myös samahahmoiset ominaisuudennimet (» § 175) kierous, kosteus, tuoreus jne. motivoivat osaltaan näitä UttA-verbejä adjektiivikantaisiksi.
Oma morfologinen ryhmänsä ovat vartaloltaan UUttA-loppuiset verbit. Niihin kuuluu deskriptiivisiä (jyryyttää, retuuttaa » § 309), verbikantaisia (» § 323 ryhmä c) ja myös nominikantaisia muodosteita (d). Osa näistä nominikantaisista voi motivoitua myös vastaavasta ominaisuudennimestä (vrt. hauskuus, orjuus, valtuus).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet