Lisäävä lausumapartikkeli kytkee toisiinsa vuoroja ja lausumia joko saman puhujan tekstissä tai yli puhujanvaihdoksen. Kytkentä voi olla puhtaasti additiivista tai siihen voi liittyä muita, puheenvuoron asemaa laajemmassa tekstiyhteydessä ilmentäviä merkityksiä. Keskeinen, merkitykseltään väljin lisäävä partikkeli on ja (» § 804). Lausumapartikkelina sen tyypillinen paikka on vuoron alussa (» § 1030). Vuoronloppuista ja-sanaa on nimitetty jatkeeksi (tästä tarkemmin » § 1042).
Liitepartikkelin ‑kin/-kAAn lisäävään käyttöön, esim. Minäkin tahdon tulla, sisältyy myös sen tulkinta fokuspartikkeliksi (» § 842); sen synonyymina esiintyy puhutussa kielessä partikkeli kans. Väljästi ottaen lisääviksi luokitellut partikkelit eiku ja tai siis ovat erikoistuneet itsekorjausten alkuun, ja niitä nimitetäänkin suunnittelupartikkeleiksi (» § 861 – 862). Vaikka-sanan konjunktiokäytöstä poikkeaa vaikka(pa)-sanan käyttö esimerkin ja ehdotuksen merkkinä.
Lausumapartikkelin ja konjunktion ero on jokseenkin selvä sanojen ja, eli ja et(tä) tapauksessa. Näistä et(tä) ja eli(kkä), jotka toimivat parafraasin merkkinä, esiintyvät vain lausuman- ja vuoronalkuisina; niiden käytöstä tarkemmin » § 1032.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Referointi osana kertojan tekstiä
§ 1458 Kokoavasti referaatin ja kerronnan suhteesta
§ 1459 Referoinnin tyypilliset osat: johtoilmaus ja referaatti
§ 1460 Suoran ja epäsuoran esityksen piirteitä ja eroja
§ 1461 Rakenteellisesti integroituneimmat referoinnin muodot
Deiksis ja puhetilanteen vaatimukset
§ 1467 Deiktisten viitepisteiden muutokset referoinnissa
§ 1468 Deiktisten keinojen keskinäisestä riippumattomuudesta
Johtolause ja muut johtoilmaukset
Johtolauseen verbi ilmaisee viestin vastaanottamista
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Edellinen pykälä