Lisäävä lausumapartikkeli kytkee toisiinsa vuoroja ja lausumia joko saman puhujan tekstissä tai yli puhujanvaihdoksen. Kytkentä voi olla puhtaasti additiivista tai siihen voi liittyä muita, puheenvuoron asemaa laajemmassa tekstiyhteydessä ilmentäviä merkityksiä. Keskeinen, merkitykseltään väljin lisäävä partikkeli on ja (» § 804). Lausumapartikkelina sen tyypillinen paikka on vuoron alussa (» § 1030). Vuoronloppuista ja-sanaa on nimitetty jatkeeksi (tästä tarkemmin » § 1042).
Liitepartikkelin ‑kin/-kAAn lisäävään käyttöön, esim. Minäkin tahdon tulla, sisältyy myös sen tulkinta fokuspartikkeliksi (» § 842); sen synonyymina esiintyy puhutussa kielessä partikkeli kans. Väljästi ottaen lisääviksi luokitellut partikkelit eiku ja tai siis ovat erikoistuneet itsekorjausten alkuun, ja niitä nimitetäänkin suunnittelupartikkeleiksi (» § 861 – 862). Vaikka-sanan konjunktiokäytöstä poikkeaa vaikka(pa)-sanan käyttö esimerkin ja ehdotuksen merkkinä.
Lausumapartikkelin ja konjunktion ero on jokseenkin selvä sanojen ja, eli ja et(tä) tapauksessa. Näistä et(tä) ja eli(kkä), jotka toimivat parafraasin merkkinä, esiintyvät vain lausuman- ja vuoronalkuisina; niiden käytöstä tarkemmin » § 1032.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet