Tilanteen kestoa ilmaistaan tavallisimmin käyttämällä osmaa eli objektin sijaista määrän adverbiaalia, esim. tunnin, kaksi viikkoa (» § 972 – 973), taivutusmuotoisia NP:itä kuten pitkän aikaa, toista vuotta, viikoksi, viikossa, konjunktiolauseita kuten niin kauan kuin… tai esittämällä tilanteen alku- tai loppuraja: Olen asunut täällä vuodesta 1998; Hän viipyy täällä iltaan asti (» § 980, 1125). Keston adverbejakin on muutamia tyyppejä; niillä ilmaistu tilanteen jatkuvuus jää yleensä avoimeksi:
Adverbi kauan voi osmana esiintyä kieltolauseessa joko partitiivissa tai n-loppuisena. Muodoltaan vaihtelematon pitkään on sen läheinen merkitysvastine:
Affektisia keston adverbeja ovat sellaiset kuin tuntitolkulla tai viikkokaupalla, esim. Hirvikärpänen pysyy hirven turkissa kuukausikaupalla (l).
Tilanteen jatkuvuutta tai säännöllistä toistuvuutta ilmaisevat lisäksi jatkuvasti, lakkaamatta, taukoamatta. Myös adverbeja aina, ikuisesti, loputtomiin, loppumattomiin käytetään vastaavassa merkityksessä. Keston adverbina esiintyvä translatiivisijainen toistaiseksi ilmaisee tilanteen jatkuvan puhehetkellä avoimeen ajankohtaan asti: Virka täytetään toistaiseksi.
Lyhyttä kestoa ilmaiseviin adverbeihin päiväseltään, käymäseltään sisältyy edestakaisuuden merkitys:
Jatkuvuutta ilmaistaan myös mm. partikkeleilla vielä, enää, yhä, edelleen, jo (» § 1518).
Edellinen pykälä