Verbikantaisen muuttumisjohdoksen ilmaisema muutos esitetään suhteessa sen transitiiviseen kantaverbiin. Tämä kuvaa tavallisesti kausatiivista tilannetta, johon sisältyy tulokseen johtava tapahtuma. Johdin on yleensä U-loppuinen tai pelkkä -U-.
Jos muutoksen aiheuttaa agentiivinen toimija itselleen, kohdistaen kantaverbin kuvaaman teon tai toiminnan itseensä, johdos on merkitykseltään refleksiivinen (a) (» § 335). Subjekti on tällöin rooliltaan agentti ja samalla patientti.
Jos taas muutoksen aiheuttajana ei ole johdoksen subjektitarkoite, johdos on merkitykseltään automatiivinen (b) (» § 336). Subjektitarkoite ei ole agentiivinen, vaan edustaa muutoksen kannalta toimimatonta osallistujaa, sen läpikävijää. Koituvan muutoksen mahdollista aiheuttajaa tai syytä ei johdoksen yhteyteen useinkaan panna näkyviin, vaikka sellainen olisikin osoitettavissa.
Samakin verbijohdos voi olla monikäyttöinen: esimerkissä (c) peseytyä-verbin ensimmäinen esiintymä on refleksiivinen ja jälkimmäinen automatiivinen.
Automatiivisen ja refleksiivisen välimailla ovat sellaiset tapaukset, joissa epäintentionaalinen subjektitarkoite esitetään agentin kaltaisena, kuten sääilmiöitä kuvaavissa lauseissa Hämärä laskeutuu tai Pilviä kerääntyy taivaalle, tai intentionaalinen subjektitarkoite ei ole yksiselitteisen agentiivinen, esim. Kahvin vuoksi hän alentuu hymyilemään kauppiaalle leveintä hymyään – – (k).
Huom. U-vartaloiset johdokset on vanhastaan jaettu semanttisesti kahtia refleksiivisiin ja passiivisiin (mm. Nykysuomen sanakirjassa). Sittemmin on sovellettu myös jakoa kolmeen merkitystyyppiin: refleksiiviseen, automatiiviseen ja passiiviseen (Kulonen-Korhonen 1985; V. Koivisto 1991: 48–93), joista passiivisilla on tarkoitettu merkitykseltään yksipersoonaisen passiivin kaltaisia ihmistekijäisiä tapauksia, esim. Kaupunki rakentui viikossa tai Kirja kääntyy suomeksi (~ rakennettiin, käännetään). Termiä automatiivi(nen) ovat käyttäneet vain suomalaiset tutkijat. Nimitys perustuu siihen, että kantaverbin kuvaaman teon tai toiminnan mielletään tällöin kohdistuvan subjektitarkoitteeseen itsestään, automaattisesti. Yleislingvistinen nimitysvastine sille on antikausatiivi (esim. Comrie 1985a: 325–327). Tässä kieliopissa muuttumisjohdosten merkitystyyppejä ovat refleksiivinen ja automatiivinen, jotka molemmat edellyttävät johdokselta verbikantaisuutta.