Prototyyppisen käsky- eli imperatiivilauseen verbi esiintyy tietyissä taivutusmuodoissa: yksikön 2. p. juokse, monikon 2. p. juoskaa, monikon 1. p. juostaan, juoskaamme. Myös kieltoverbillä on 2. persoonan imperatiivimuodot: älä, älkää; pääverbi on erityisessä kieltomuodossa (» § 109). Käskylause on tyypillisesti verbialkuinen ja subjektiton; se saa partitiivi- tai totaaliobjektin. Kolmannen persoonan imperatiivin sisältävä lausuma ei ole samassa mielessä käskylause; sitä nimitetään jussiiviksi (» § 1666).
Huom. Hoputteluissa, rohkaisevissa kehotteluissa ja maanitteluissa imperatiivin 2. persoonan muoto voi esiintyä toistettuna; myös konsessiivisesti:
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Imperatiivi ja muut direktiivit
§ 1647 Yleistä imperatiivilauseen tehtävistä
Käskylauseen kieliopilliset tuntomerkit
Passiivimuoto monikon 1. persoonan käskylauseessa
Arkaistinen monikon 1. persoonan imperatiivi
Muut verbialkuiset direktiivit