Neljäs osoitus sulauman sanamaisuudesta on konjunktioon sulautuneen kieltoverbin neutraali lauseenalkuinen asema: se esiintyy sulauman osana lauseen alussa silloinkin kun ei itsenäisenä esiintyisi heti konjunktion jäljessä (a). Tämä osoittaa, että partikkelin ja kieltoverbin sulaumat ovat kiteytyneitä kokonaisuuksia, joiden sijaintia lauseessa säätelevät eri ehdot kuin niitä osia, joista ne koostuvat.
Jos lause alkaa itsenäisellä sulautumattomalla konjunktiolla ja kieltoverbi silti edeltää lauseen nominatiivisubjektia, lause saa kieltoalkuisuuden erikoismerkityksiä (b) (» § 1387). Kieltoalkuisuus sinänsä ei ole tunnusmerkkistä, mutta subjektinetinen kieltoverbi on .
Myös ehkä-partikkelin kieltoverbillinen variantti sijaitsee lauseen alussa: