Pitää-verbi voi saada joko implikatiivisen tai ei-implikatiivisen tulkinnan; imperfektimuoto piti voi implikoida myös, että puheena oleva teko ei toteutunut. Pakkoa ilmaiseva täytyä-verbi on puolestaan imperfektissä implikatiivinen; lauseen pääverbin ilmaisema teko ilmaistaan suoritetuksi. Täytyi-muodon sisältävän lauseen jälkeen ei näin ollen sovi mutta-lause, joka kieltäisi asian, kun taas ei-implikatiivisen pitää-verbin sisältävän lauseen jatkoksi sopii.
Imperfektimuodot piti ~ ei pitänyt ovat tulkittavissa paitsi ’oli ~ ei ollut määrä’ myös toimijan aikomukseksi ’oli tarkoitus’. Kontekstista ilmenee, kariutuiko (a) vai toteutuiko (b) tehtäväksianto tai aikomus.
Huom. 1. Modaaliverbi pitää esiintyy myös affektisissa yhteyksissä, mm. miksi-kysymyksissä (Miks sun pitää aina olla myöhässä?) ja muissa paheksuntaa tai syytöstä ilmaisevissa konstruktioissa, jolloin implikaatio on ’ei olisi pakko’ (Pitääkö sun olla noin synkkä (k)); toisaalta kehuvissa päivittelyissä (Kyllä pitää olla hyvää!).
Huom. 2. Kun konditionaalin osuus Matihaldin (1980: 45) laskelmien mukaan on vain 5 % kaikista finiittiverbien esiintymistä, modaaliverbeissä se on tätä paljon yleisempää. Hakulisen ja Sorjosen (1989: 76) puhekielisessä aineistossa (n = 365 modaaliverbiä) puolet pitää-verbin esiintymistä oli konditionaalissa, verbien täytyy ja voida tapauksista n. viidennes.
Edellinen pykälä