Liitepartikkeli -kin/-kAAn voi kiinnittyä sekä nominaalisiin lausekkeisiin että finiittiverbiin, ja fokuksessa voi olla pelkkä substantiivin määritekin (» § 126):
Osa partikkelin käytöstä on tyypillistä inklusiivisille fokuspartikkeleille. Eräät lausekkeisiin ja varsinkin verbiin liittyvät käyttötapaukset ovat vaikeammin yhdistettävissä fokuspartikkelimerkitykseen (b–d). Merkityksen tulkintaan vaikuttaa aina ympäröivä konteksti.
Esimerkin (b) jälkimmäinen lause ei implikoi, että Haavisto olisi ponnahtanut jonnekin muuallekin kuin eduskuntaan, vaan sen tulkintana on ’tämä on yksi (ehkä huomattavin) näyttö puheenjohtaja Haaviston esiintymistaidosta’. Partikkelin vaikutusalassa ei ole pelkästään se sana, johon partikkeli liittyy, vaan koko lause.
Verbiin liittyvä -kin suhteuttaa lausuman johonkin kontekstista nousevaan odotukseen; ilmaus voi olla joko odotuksenmukainen (c) tai odotusten vastainen (d). Partikkeli ei siis määrää odotuksen suuntaa, vaan implikoi ainoastaan, että fokuksessa oleva lausuma tulkitaan suhteessa odotuksiin.
| MH: | – – kysysin: oletteko (.) kiinnittäny huomiota siihen, (.) onko niiden häntä koko- naan vaalea tupsu vai onko se (.) päältä tumma. |
| S2: | Se on päältä tumma. |
| MH: | No sillon on kysymys rusakosta. |
| S2: | Niin varmasti, |
| MH: | Sitä minä koko ajan olen tässä epäillytkin. (R) |
Konsessiivisella kin-partikkelin sisältävällä vaikka-lauseella (e) tuodaan ilmi jokin odotuksenvastainen tilanne; jokseenkin samanmerkityksinen on kiteymä niin x kuin Vkin (f) (» § 1142).
Huom. Ainoa verbi, johon kin/kAAn-partikkeli ei voi liittyä, on kieltoverbi: Hän ei olekaan tullut ~ *eikään ole tullut, vrt. Hän onkin tullut.
Edellinen pykälä