Nominien eli substantiivien, adjektiivien, numeraalien ja pronominien taivutukseen kuuluvat luku ja sija. Lähinnä substantiiveihin liittyvät lisäksi possessiivisuffiksit, jotka edustavat (omistajan) persoonaa (» § 95 – 96).
Nominin muodoista tunnuksettomia ovat yksikkö ja nominatiivi. Taivutusmuodossa voi olla yhden tai useamman taivutuskategorian tunnuksia. Lähimpänä vartaloa on luvun tunnus, sen jälkeen sijapääte sekä mahdollinen possessiivisuffiksi. Viimeiseksi sananmuotoon liittyvät liitepartikkelit, jotka eivät ole taivutuspäätteitä.
| Vartalo | Luku | Sija | POS | Liitepartikkelit |
| leipä | ä | ni | kään | |
| leip | i | ä | ||
| tuloks | i | lla | ||
| äiti | si | kö | ||
| vaale | i | ta | pas |
Tunnusten raja ei ole aina selvä: esim. luvun ja sijan tunnukset voivat sulautua yhteen (las-ten), samoin sijan tunnus ja possessiivisuffiksi (las-teni).
Nominaalista taivutusta on nominintaivutuksen ulkopuolellakin. Sijapäätteitä ja possessiivisuffikseja esiintyy myös verbintaivutuksen infiniittisissä muodoissa kuten mennessäni, saadaksenne sekä adverbeissa kuten suutuksissaan, mielelläni.
Huom. Adjektiivien ja adverbien komparaatio eli komparatiivin ja superlatiivin muodostus käsitellään luvussa Nominijohdokset: Komparaatiojohdokset (» § 300 – 302).
Edellinen pykälä