Nominien eli substantiivien, adjektiivien, numeraalien ja pronominien taivutukseen kuuluvat luku ja sija. Lähinnä substantiiveihin liittyvät lisäksi possessiivisuffiksit, jotka edustavat (omistajan) persoonaa (» § 95 – 96).
Nominin muodoista tunnuksettomia ovat yksikkö ja nominatiivi. Taivutusmuodossa voi olla yhden tai useamman taivutuskategorian tunnuksia. Lähimpänä vartaloa on luvun tunnus, sen jälkeen sijapääte sekä mahdollinen possessiivisuffiksi. Viimeiseksi sananmuotoon liittyvät liitepartikkelit, jotka eivät ole taivutuspäätteitä.
| Vartalo | Luku | Sija | POS | Liitepartikkelit |
| leipä | ä | ni | kään | |
| leip | i | ä | ||
| tuloks | i | lla | ||
| äiti | si | kö | ||
| vaale | i | ta | pas |
Tunnusten raja ei ole aina selvä: esim. luvun ja sijan tunnukset voivat sulautua yhteen (las-ten), samoin sijan tunnus ja possessiivisuffiksi (las-teni).
Nominaalista taivutusta on nominintaivutuksen ulkopuolellakin. Sijapäätteitä ja possessiivisuffikseja esiintyy myös verbintaivutuksen infiniittisissä muodoissa kuten mennessäni, saadaksenne sekä adverbeissa kuten suutuksissaan, mielelläni.
Huom. Adjektiivien ja adverbien komparaatio eli komparatiivin ja superlatiivin muodostus käsitellään luvussa Nominijohdokset: Komparaatiojohdokset (» § 300 – 302).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä