Nesessiivisillä modaaliverbeillä eli nesessiiviverbeillä on kolmenlaista käyttöä: deonttisessa merkityksessä käytettynä niillä ilmaistaan velvollisuutta, jolloin niiden funktiona voi 2. persoonassa olla puhuteltavan toiminnan ohjailu. Toiseksi nesessiiviverbeillä kuvataan pakkoa, joka aiheutuu fyysisistä tai psyykkisistä olosuhteista. Kolmas tehtävä on episteemisen päättelyn osoittaminen: kyseessä on tapahtuman todennäköisyyden arvioiminen. (Nesessiiviverbien ilmaisemasta praktisesta tarkoituksenmukaisuudesta » § 1555.) Kaksi yleistä nesessiiviverbiä pitää ja täytyy ovat joissakin konteksteissa keskenään synonyymisia:
| A: | Sun täytyy siltä kysellä. Em mä tiedä sen enempää, |
| B: | Joo. Mun pitää soittaa sille huomenna sitte. (p) |
Verbien tulkinnat eroavat kuitenkin sen mukaan, mikä persoona‑, tempus- tai modusmuoto on kyseessä, vrt. Joku puhuu psyykkaamisesta radiossa. Sen täytyy olla Veltto (l) [päätelmä], mutta: Sen pitää olla Veltto [vaatimus].
Edellinen pykälä