Nesessiivisillä modaaliverbeillä eli nesessiiviverbeillä on kolmenlaista käyttöä: deonttisessa merkityksessä käytettynä niillä ilmaistaan velvollisuutta, jolloin niiden funktiona voi 2. persoonassa olla puhuteltavan toiminnan ohjailu. Toiseksi nesessiiviverbeillä kuvataan pakkoa, joka aiheutuu fyysisistä tai psyykkisistä olosuhteista. Kolmas tehtävä on episteemisen päättelyn osoittaminen: kyseessä on tapahtuman todennäköisyyden arvioiminen. (Nesessiiviverbien ilmaisemasta praktisesta tarkoituksenmukaisuudesta » § 1555.) Kaksi yleistä nesessiiviverbiä pitää ja täytyy ovat joissakin konteksteissa keskenään synonyymisia:
A: | Sun täytyy siltä kysellä. Em mä tiedä sen enempää, |
B: | Joo. Mun pitää soittaa sille huomenna sitte. (p) |
Verbien tulkinnat eroavat kuitenkin sen mukaan, mikä persoona‑, tempus- tai modusmuoto on kyseessä, vrt. Joku puhuu psyykkaamisesta radiossa. Sen täytyy olla Veltto (l) [päätelmä], mutta: Sen pitää olla Veltto [vaatimus].
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Modaaliverbit kielioppiperinteessä
Mahdollisuutta ilmaisevat modaaliverbit
Voida ja sen dynaamiset vastineet
§ 1580 Yleistä modaalisista rakenteista
Olla-verbilliset predikaatit nesessiivirakenteessa
§ 1581 Rakennetyypit on tehtävä ja on pakko ~ tarpeen
§ 1582 Meillä on syytä vs. Meidän on syytä
§ 1583 Predikatiivirakenteet: On hyvä ~ turha ~ järkevää mennä
Modaaliset adverbit ja partikkelit
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Kieltosana verbinä ja partikkelina
Kieltopartikkelit tuskin ja tokko