SISÄLLYS > ILMIÖT > Kongruenssi > Subjektin ja predikaatin kongruenssi > Persoonakongruenssi > § 1269 Kolmas vs. ensimmäinen
ja toinen persoona
§ 1269 Kolmas vs. ensimmäinen
ja toinen persoona
Kolmas
persoona eroaa ensimmäisestä ja toisesta siinä suhteessa,
että verbin 3. persoonan yhteydessä käy subjektiksi paitsi persoonapronomini
myös mikä tahansa ilmaus pronominista lausetäydennykseen ja rinnasteiseen
lausekkeeseen:
Yksikkö: Hän ei
usko tulevaisuuteen. | Venäjä vastustaa
ilmaiskuja. | Arvontaan osallistuminen on
vaarallista. | Sopiihan se.
| Olisi ihanaa käydä Kuopiossa.
| Sopiiko, että aloitetaan tasalta?
Monikko: He eivät
ole vielä tulleet. | Betoniseinät nousevat
puistojen tilalle. | Kaikki tiesivät
miehen huonon tuurin, – –. (k) | Sisäinen
oppositio ja kongressi näyttivät voimansa – –. (k)
Subjektipronominin poisjäänti 3. persoonasta on luonteeltaan
toisenlaista kuin 1. ja 2. persoonissa: pronominittomassa finiittilauseessa
on joko nolla-anafora (a) (» § 1431) tai nollasubjekti (b) (» § 1347).
(a)
Kirsi odotti
hetken, meni sitten katsomaan. (k)
(b)
Ikkuna on
suunniteltu siten, että jos menee maustekaapille, iskee vasemman
silmäkulmansa siihen ikkunan kulmaan. (k)
Edellinen pykälä