Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Sanarakenne ja sananmuodostus > Sanan hahmo > Lainasanat > § 151 Lainanominien mukauttamisesta

§ 151 Lainanominien mukauttamisesta

Lainanominit ovat pääosin substantiiveja. Lainanominien yleinen rakenteellinen mukautuskeino on sananloppuinen i (ns. epenteettinen i), joka liittyy konsonanttiloppuisiin lähtösanoihin tai korvaa muun alkuperäisen loppuvokaalin. Ilmiö koskee hyvinkin eri-ikäistä sanastoa ja on myös edelleen produktiivinen.

 
Substantiiveja: kaali, lasi, merkki, pappi, risti, tuoli, vanki, bussi, teksti, antenni, helvetti, matruusi, alumiini, naapuri, psykologi, kenraali, artikkeli, solisti, varianssi, identiteetti, objektiivi, evankeliumi, piknikki | Adjektiiveja: kiltti, siisti, villi, arrogantti, pompöösi

Tuoreinta loppu-i:n avulla mukautettua sanastoa edustavat esim. brändi, deitti, faksi, friikki, keissi, luuseri, marketti, meikki, netti.

Myös nominatiivimuodoltaan konsonanttiloppuiset lainanominit saavat taivutusvartalonsa loppuun i:n ja käyttäytyvät taivutettaessa ja johdettaessa i-vartaloiden tavoin, esim. äksön : äksöniä, roll-on : roll-oneja; cool > coolius. Samoin i toimii konsonanttiloppuisten kirjain- ja koostesanojen (» § 169) ja vieraskielisten erisnimien (» § 98 ryhmä d) taivutusvartalon muodostimena, esim. JYP:n → JYPin, jyppiläinen; Stakes : Stakesin; David : Davidin. Lainanominien äänteellistä mukautusta edustaa myös vartalovokaalia edeltävän yleensä soinnittoman konsonantin geminoituminen soinnillisen äänteen jäljessä sekä geminaattaklusiilin astevaihtelu (» § 28), esim. skonssi, netti : netin, (golf :) golf(f)in : golf(f)ia, roll-on(n)eja, biscuitin : biscuit(t)eja.

Huom. Vanhemmissa lainanomineissa voi esiintyä i:n sijaan myös muu vartalovokaali, joka ei ole kuulunut sanan vieraskieliseen lähtöasuun:

 
‑a, ‑ä: herra, jyvä, kulta, matematiikka, pohatta, sata, sitruuna | ‑o: aalto, airo, juusto, runo | ‑u, ‑y: joulu, laatu, lamppu, papu, raamattu, sielu, taulu | ‑e- : ‑i: mesi, nimi, tosi

Toisaalta lainasanan loppuvokaali voi olla alkuperäinenkin, kuten sanoissa tina (< germ. *tina‑), ahjo (< germ. *asjōn), herne, teema, areena, epistola, pelle tai kantri.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Yleistä

Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne

Yleistä

Infinitiivi verbiketjussa

Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet

A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina

A-infinitiivilauseke subjektina

Nesessiivirakenne

Infinitiivilauseke nominin määritteenä

A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina

Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke

A-infinitiivin translatiivi

Tavan ja samanaikaisuuden infinitiivirakenteet

Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne

Referatiivirakenne

Temporaalirakenne

Vertailua: tarkoitusta ilmaisevia infiniittirakenteita

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot