Lainanominit ovat pääosin substantiiveja. Lainanominien yleinen rakenteellinen mukautuskeino on sananloppuinen i (ns. epenteettinen i), joka liittyy konsonanttiloppuisiin lähtösanoihin tai korvaa muun alkuperäisen loppuvokaalin. Ilmiö koskee hyvinkin eri-ikäistä sanastoa ja on myös edelleen produktiivinen.
Tuoreinta loppu-i:n avulla mukautettua sanastoa edustavat esim. brändi, deitti, faksi, friikki, keissi, luuseri, marketti, meikki, netti.
Myös nominatiivimuodoltaan konsonanttiloppuiset lainanominit saavat taivutusvartalonsa loppuun i:n ja käyttäytyvät taivutettaessa ja johdettaessa i-vartaloiden tavoin, esim. äksön : äksöniä, roll-on : roll-oneja; cool > coolius. Samoin i toimii konsonanttiloppuisten kirjain- ja koostesanojen (» § 169) ja vieraskielisten erisnimien (» § 98 ryhmä d) taivutusvartalon muodostimena, esim. JYP:n → JYPin, jyppiläinen; Stakes : Stakesin; David : Davidin. Lainanominien äänteellistä mukautusta edustaa myös vartalovokaalia edeltävän yleensä soinnittoman konsonantin geminoituminen soinnillisen äänteen jäljessä sekä geminaattaklusiilin astevaihtelu (» § 28), esim. skonssi, netti : netin, (golf :) golf(f)in : golf(f)ia, roll-on(n)eja, biscuitin : biscuit(t)eja.
Huom. Vanhemmissa lainanomineissa voi esiintyä i:n sijaan myös muu vartalovokaali, joka ei ole kuulunut sanan vieraskieliseen lähtöasuun:
Toisaalta lainasanan loppuvokaali voi olla alkuperäinenkin, kuten sanoissa tina (< germ. *tina‑), ahjo (< germ. *asjōn), herne, teema, areena, epistola, pelle tai kantri.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 145 Sanojen rakentumisesta: perussana ja kompleksinen sana
§ 146 Sananmuodostuksen periaatteita, johtaminen ja yhdistäminen
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet