Verbi voida on merkitykseltään spesifioimaton modaalisuuden lajin suhteen. Sitä voi käyttää dynaamisen, deonttisen tai episteemisen mahdollisuuden ilmaisemiseen, mutta aina se ei ole tulkittavissa selvästi yhdeksikään niistä. Deonttinen lupa ja velvollisuus ovat sosiaalisten ja institutionaalisten suhteiden nimityksiä. Dynaaminen puolestaan on termi, joka kuvaa olosuhteista riippuvaa ja/tai subjektipersoonan fyysisten ja henkisten mahdollisuuksien ulottuvuutta.
Seuraavissa esimerkeissä verbi ilmaisee lähinnä dynaamista modaalisuutta: kyse on lauseen subjektin tarkoitteen fyysisestä tai henkisestä kykenemisestä tai osaamisesta taikka ulkoisten edellytysten suomasta mahdollisuudesta; nämä eivät aina erotu selvästi toisistaan.