Permissiivirakenne on objektina toimiva infinitiivilauseke, joka saa genetiivisubjektin. Hallitsevana verbinä on antaa, sallia, suoda, luvata tai käskeä (verbeistä » § 471). Genetiivisubjekti edeltää infinitiiviä tai subjektitonta hallitsevaa verbiä (samoin kuin referatiivirakenteessa; » § 539).
Permissiivirakenteen erottaa muista verbin objektina toimivista infinitiivirakenteista juuri oma subjekti: muut rakenteet ovat samasubjektisia. Verbillä luvata on kaksi käyttöä: samasubjektinen ’antaa lupaus’ sekä vain permissiivirakenteessa ilmenevä ’antaa lupa’ (b). Ilmisubjekti voi permissiivirakenteesta puuttuakin, jolloin sen tulkinta jää avoimeksi (c).
Huom. Permissiivirakenne voidaan marginaalisesti muodostaa myös erikoislausetyypeistä, esim. eksistentiaalilauseesta: Ja sinä annat tuollaista tapahtua! (k; J. Leino 2003: 50). Tällöin rakenteen subjekti voi olla partitiivissa. Harvinaisia ovat tapaukset, joissa rakenteen subjekti on objektin sijassa: Luontopolut ovat Pieksämäen rikkaus, joka on tähän saakka annettu olla rauhassa (l). Ilmiön ehdot ovat samantapaiset kuin nesessiivirakenteen nominatiivisubjektin (» § 920) (mts. 30–31, 48–52).
Permissiivirakenteen kiteymiä ovat genetiivittömät ilmaukset antaa ymmärtää ’implikoida’ ja antaa olla (esim. No anna olla sitten). Antaa-verbillä ja permissiivirakenteella ilmaistaan myös teettämistä (» § 479 huom.).
Edellinen pykälä