Useimmiten riippuu asiayhteydestä, onko voida-verbi tulkittavissa deonttiseksi. Tulkinta vahvistuu, kun ilmauksessa on joko ilmipantuna tai pääteltävissä jokin normilähde. Ryhmän (a) esimerkeissä voida-verbillä ilmaistaan lähinnä deonttista modaalisuutta. Toiminta esitetään mahdollisena siinä mielessä, että joku tai jokin – ihminen tai instituutio – sallii sen, antaa siihen luvan. Esimerkeistä ensimmäisessä sallija on ilmaistu eksplisiittisesti, muihin sisältyvä lain tai asetuksen takaama lupa ja oikeus tiettyyn toimintaan on pääteltävissä kontekstin tai yleisen kulttuurisen tiedon perusteella.
Joskus selvyys edellyttää sallittuuden merkityksen ilmi panemista myös itse modaaliverbissä. Tällöin käytetään yksiselitteisempää deonttista verbiä saada tai sallia (b). Esimerkiksi kielteisissä lauseissa ei saa on vain deonttinen, kun taas ei voi on tulkittavissa myös dynaamiseksi mahdollisuudeksi:
Toisaalta sekä saada- (c) että sallia-verbi (d) voidaan tulkita myös dynaamisesti, niiden ilmaisema mahdollisuus olosuhteista johtuvaksi. Konditionaalimuotoisena saada tekee lausumasta suosituksen luonteisen (e).
Ella: | – – Noppelis on ihan kiva. |
Vilma: | Niin o. Siel on kauheen kaunis kiva paikka. |
Ella: | On joo. |
Vilma: | Ja ku oli niin hianot ilmat että sai uidakki [’oli tilaisuus uida’] niin paljo ku ihan ku valtavasti. (p) |
S: | Puhuttiin sittes siitä että me (.) me tota tehtäs nytte tämmönen jäsenkysely? |
V: | mm, |
S: | ja siis ensimmäiseen jäsenkirjeeseen siitä et mitä ihmiset haluaa ja se sais olla [’sen olisi hyvä olla’] semmonen aika vapaamuotonen ja hauskakin ja ei mikään semmonen syytöksiä sisältävä – –. (p) |