§ 359 ele-verbien rakenne

Vartaloltaan ele-loppuisia verbejä on n. 850 sanakirjalekseemiä. Niistä runsaalla sadalla vokaalivartaloltaan nelitavuisella verbillä ei ole aktuaalista CtA-loppuista kantaverbiä, esim. iso-tel-la (< *isottaa < iso), puuha-stel-la (< *puuhastaa < puuha) (vrt. aset-el-la < asettaa, puolust-el-la < puolustaa). Nämä erotetaan omaksi (i)Ctele-johtimiseksi tyypikseen (» § 361). Loput ovat ele-johdoksia.

Frekventatiivijohtimen ‑ele- sisältäviä verbejä ovat mm. seuraavat:

Johdin ‑ele- liittyy tavallisimmin kaksi- ja kolmitavuisiin A-loppuisiin vartaloihin. Kaksitavuiset kantavartalot ovat enimmäkseen verbejä, kolmitavuiset pelkästään niitä. Myös verbien U-vartalot sekä kaksitavuiset O-vartalot ja AA-supistumavartalot ovat ele-johdosten mahdollisia kantoja, joskin harvinaisia; AA-kantaiset ele-johdokset ovat yksittäisiä leksikaalistumia (arvella, leikellä, mitellä, paiskella, tärvellä). (» § 358 asetelma 82.) Johdin ‑ele- liittyy kantasanan (heikkoon) vokaalivartaloon. Vartalon loppuvokaali korvautuu johtimen e:llä (pain-el-la, räpyt-el-lä, nak-el-la < nakkaa-, huuhd-el-la < huuhto-, ast-el-la < astu-).

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus