Modaaliverbeillä on joitakin kieliopillisia erityisominaisuuksia. Ensinnäkin ne esiintyvät infinitiivitäydennyksen kanssa. Infinitiivitäydennyksen edussana on joko A-infinitiivin perusmuoto tai MA-infinitiivin illatiivi. Toiseksi osa modaaliverbeistä, nimittäin nesessiiviverbit, esiintyvät aina yksikön 3. persoonassa ja saavat subjektikseen genetiivisijaisen NP:n: minun ~ sinun ~ heidän täytyy, *minä täydyn (» § 920).
Modaaliverbin subjektina voi olla yksilötarkoitteinen NP (a), että-lause tai infinitiivilauseke (b). Perättäiset verbit toimivat syntaktisesti samoin kuin pääverbi yksin; verbeistä muodostuu verbiketju: Maija lähti kotiin vrt. Maija joutui lähtemään kotiin (» § 450).
Yleensä modaaliverbiin liittyy infiniittisenä ei-modaalinen verbi. Mahdollisia ovat kuitenkin myös kahden modaaliverbin yhdistelmät, joista jälkimmäinen edustuu A-infinitiivinä: pitää voida, saattaa joutua. Täytyä-verbin A-infinitiivi esiintyy yleensä vain episteemisen modaaliverbin yhteydessä ilmauksessa Minun taitaa täytyä lähteä, Sinun saattaa täytyä suorittaa loppukoe; vrt. *Sinä voit täytyä lähteä, *Sinun sopii täytyä lähteä, *Sinun voi täytyä lähteä. Sen sijaan MA-infinitiivi puuttuu modaalisilta verbeiltä, vrt. *Hän pystyi täytymään, *Jouduin voimaan mennä.
Dynaamisissa, mahdollisuutta tai kykyä ilmaisevissa tapauksissa voida-verbi samoin kuin sen lähimerkityksiset verbit (» § 1567) esiintyvät myös referatiivirakenteessa, jonka hallitsevassa lauseessa on mentaalinen tai kommunikaatioverbi:
Huom. Modaaliverbien täytyä ja voida perfekti voidaan muodostaa kahdella tavalla: joko modaaliverbi tai infinitiivi on perfektimuodossa (» § 450):