Asiaintilan vahvinta varmuusastetta merkitsevät partikkelit tietysti, toki, kyllä sekä sanaliitto totta kai osoittavat, että puhuja on vakuuttunut esittämänsä tiedon paikkansapitävyydestä ja pyrkii vakuuttamaan siitä vastaanottajiakin.
Partikkelit toki ja kyllä korostavat esitetyn tiedon paikkansapitävyyttä. Ne esiintyvät yksin tai väitelauseeseen liittyvinä. Näistä toki voi esiintyä myös kehotuksissa: Tulkaa toki mukaan, vrt. Tulkaa *kyllä ~ ?tietysti mukaan. Vakuuttelu ja epävarmuutta ilmaiseva kysyminen ovat merkitykseltään toisensa pois sulkevia. Kysymyslause onkin ympäristö, johon nämä partikkelit eivät käy: *Oletko toki ~ kyllä ~ tietysti ollut jo lomalla? Partikkeli kyllä on puhutussa kielessä yleinen sekä modaalisessa käytössä että dialogipartikkelina (» § 798).
Vakuuttelun partikkeli toki osoittaa lausuman ilmaiseman asiaintilan olevan puhujalle itsestään selvää (a). Yhdyslauseen osana tällainen lause implikoi, että puhuja on ottanut huomioon jonkin tunnetun seikan mutta on silti tuomassa esiin jonkin vastakkaisen kannan (» § 1142). Se esiintyy etenkin kieltoa vahvistamassa sekä kontrastoivissa lauseyhdistyksissä tyyppiä ’(ei) toki niin mutta silti näin’. (Partikkelin käytöstä käskylauseissa » § 1674.) Partikkeliketjun totta kai vaikutusalana on koko propositio, ja se sijaitsee joko lauseen alussa tai finiittiverbin jäljessä (b).
Partikkelilla tietenkin ~ tietysti puhuja korostaa esittämänsä asiaintilan olosuhteista johtuvaa odotuksenmukaisuutta (c). Kun esitetty asiaintila ei ole itsestään selvä tai odotuksenmukainen, ilmaus voi saada esim. ironisen tulkinnan (d).
Merkitykseltään evidentiaalinen, päättelyä osoittava on keskustelussa edelliseen lausumaan viittaava tietysti:
Siru: | Eik niitähän [konserttilippuja] myytykki tänää. |
Anu: | Onko. No ku mä olin, puol kymmenen aikoihin Tiketissä, ei siel ollu mitään jonoja et mistä |
Siru: | Ne oli tietysti myyty jo. |
Anu: | Niin ne varmaan sitte oli. (p) |