Taustoittava pykälä
Transitiivisuutta voidaan tarkastella jatkumona. Sen lisäksi, että monet verbit ovat enemmän tai vähemmän taipuvaisia saamaan objektin, myös objektilliset lauseet voidaan nähdä enemmän tai vähemmän transitiivisina sen mukaan, missä määrin niissä toteutuu perinteisesti ymmärretty transitiivisuus, tekijän toiminnan vaikutus kohteeseen.
Transitiivisimmillaan lause sisältää vähintään kaksi osallistujaa, subjektin ja objektin. Verbi on dynaaminen, tekijä on elollinen ja toimii tarkoituksellisesti, ja lause on myönteinen ja esittää teon todella tapahtuvana pikemmin kuin vain mahdollisuutena. Verbin ilmaisema toiminta johtaa päätepisteeseen ja kohde on kokonaisuudessaan toiminnan vaikutuksen alainen; kohde on selvästi yksilöity. Tällainen lause on maksimaalisen transitiivinen (a).
Lause Potkaisin Erkkiä kuvaa momentaanisen, päätepisteeseen johtaneen teon, jonka verbi on transitiivinen ja kohde yksilöity, mutta siitä puuttuu yksi transitiivisuuden osatekijä, vaikutuksen aikaansaaminen kohteessa. Resultatiivimuotti (» § 482) tekee tällaisesta lauseesta tässä mielessä transitiivisemman: Potkaisin Erkin pellolle. Partitiiviobjektilliset lauseet ovat systemaattisesti vähemmän transitiivisia kuin totaaliobjektilliset. Partitiiviobjekti on useammin jaollinen; se myös osoittaa että toimintaa kuvataan jatkuvana prosessina (b–c) tai että toiminnalla ei ole lopputulosta (d–e). Lause, jossa on transitiivinen verbi mutta ei objektia, kuvaa pelkästään toimintaa; se on mukautunut intransitiiviseen muottiin (f) (muotista » § 460).
Edellinen pykälä