Taustoittava pykälä
Transitiivisuutta voidaan tarkastella jatkumona. Sen lisäksi, että monet verbit ovat enemmän tai vähemmän taipuvaisia saamaan objektin, myös objektilliset lauseet voidaan nähdä enemmän tai vähemmän transitiivisina sen mukaan, missä määrin niissä toteutuu perinteisesti ymmärretty transitiivisuus, tekijän toiminnan vaikutus kohteeseen.
Transitiivisimmillaan lause sisältää vähintään kaksi osallistujaa, subjektin ja objektin. Verbi on dynaaminen, tekijä on elollinen ja toimii tarkoituksellisesti, ja lause on myönteinen ja esittää teon todella tapahtuvana pikemmin kuin vain mahdollisuutena. Verbin ilmaisema toiminta johtaa päätepisteeseen ja kohde on kokonaisuudessaan toiminnan vaikutuksen alainen; kohde on selvästi yksilöity. Tällainen lause on maksimaalisen transitiivinen (a).
Lause Potkaisin Erkkiä kuvaa momentaanisen, päätepisteeseen johtaneen teon, jonka verbi on transitiivinen ja kohde yksilöity, mutta siitä puuttuu yksi transitiivisuuden osatekijä, vaikutuksen aikaansaaminen kohteessa. Resultatiivimuotti (» § 482) tekee tällaisesta lauseesta tässä mielessä transitiivisemman: Potkaisin Erkin pellolle. Partitiiviobjektilliset lauseet ovat systemaattisesti vähemmän transitiivisia kuin totaaliobjektilliset. Partitiiviobjekti on useammin jaollinen; se myös osoittaa että toimintaa kuvataan jatkuvana prosessina (b–c) tai että toiminnalla ei ole lopputulosta (d–e). Lause, jossa on transitiivinen verbi mutta ei objektia, kuvaa pelkästään toimintaa; se on mukautunut intransitiiviseen muottiin (f) (muotista » § 460).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Nimityksistä attribuutti ja adverbiaali
Predikaatin käsite eri kielioppiperinteissä
§ 872 Lausemaisten rakenteiden ominaisuuksia
Itsenäiset ja tekstistä täydentyvät lauseet
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet