Taustoittava pykälä
Transitiivisuutta voidaan tarkastella jatkumona. Sen lisäksi, että monet verbit ovat enemmän tai vähemmän taipuvaisia saamaan objektin, myös objektilliset lauseet voidaan nähdä enemmän tai vähemmän transitiivisina sen mukaan, missä määrin niissä toteutuu perinteisesti ymmärretty transitiivisuus, tekijän toiminnan vaikutus kohteeseen.
Transitiivisimmillaan lause sisältää vähintään kaksi osallistujaa, subjektin ja objektin. Verbi on dynaaminen, tekijä on elollinen ja toimii tarkoituksellisesti, ja lause on myönteinen ja esittää teon todella tapahtuvana pikemmin kuin vain mahdollisuutena. Verbin ilmaisema toiminta johtaa päätepisteeseen ja kohde on kokonaisuudessaan toiminnan vaikutuksen alainen; kohde on selvästi yksilöity. Tällainen lause on maksimaalisen transitiivinen (a).
Lause Potkaisin Erkkiä kuvaa momentaanisen, päätepisteeseen johtaneen teon, jonka verbi on transitiivinen ja kohde yksilöity, mutta siitä puuttuu yksi transitiivisuuden osatekijä, vaikutuksen aikaansaaminen kohteessa. Resultatiivimuotti (» § 482) tekee tällaisesta lauseesta tässä mielessä transitiivisemman: Potkaisin Erkin pellolle. Partitiiviobjektilliset lauseet ovat systemaattisesti vähemmän transitiivisia kuin totaaliobjektilliset. Partitiiviobjekti on useammin jaollinen; se myös osoittaa että toimintaa kuvataan jatkuvana prosessina (b–c) tai että toiminnalla ei ole lopputulosta (d–e). Lause, jossa on transitiivinen verbi mutta ei objektia, kuvaa pelkästään toimintaa; se on mukautunut intransitiiviseen muottiin (f) (muotista » § 460).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Nimityksistä attribuutti ja adverbiaali
Predikaatin käsite eri kielioppiperinteissä
§ 872 Lausemaisten rakenteiden ominaisuuksia
Itsenäiset ja tekstistä täydentyvät lauseet
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet