§ 794 Partikkelien kieliopillisia erityispiirteitä

Partikkelien keskeisiä ominaisuuksia ovat seuraavat.

• lauseen rakenteen kannalta syntaktisesti valinnaisia
• niitä ei voi kysyä, kieltää eikä fokusoida
• eivät toimi lausekkeen edussanana; eivät saa täydennyksiä tai määritteitä
• eivät esiinny määritteinä vaan liitynnäisinä
• ovat aina taipumattomia
• poikkeavat puheessa prosodisesti muiden sanaluokkien sanoista: toiset voivat saada kokonaisen lausuman prosodian, toiset eivät saa sanapainoa ollenkaan

Partikkelit ovat vähemmän integroituneita lauseen ytimeen kuin muiden sanaluokkien sanat; ne eivät muodosta lausekkeita eivätkä ole osana lausekerakenteessa. Semanttisesti partikkelit ovat lauseen ilmaiseman propositionaalisen sisällön ulkopuolella: ne tuovat propositioon jonkin lisämerkityksen eli implikaation. Syntaktiselta kannalta partikkelit, jotka eivät määritä minkään tietyn sanaluokan sanoja vaan voivat liittyä mihin tahansa elementtiin, ovat liitynnäisiä. Esimerkiksi fokuspartikkelit voivat liittyä yhtä hyvin substantiivilausekkeeseen, adverbiin kuin verbiinkin. Ne nostavat siis lauseen jonkin osan fokukseen ja saavat aikaan tiettyjä implikaatioita lauseen kokonaistulkintaan (» § 839). Sävypartikkelit, lausumapartikkelit ja adverbiaalikonjunktiot ovat liitynnäissuhteessa koko lauseeseen tai lausumaan. Intensiteettisanat sijaitsevat partikkelien ja adverbien välimaastossa (» § 853), samoin modaalipartikkelit (» § 1601).

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus