Partikkeliryhmien rajat eivät ole jyrkät, ja eräät partikkelit voivat esiintyä useammassa tehtävässä. Esimerkiksi no esiintyy yksin dialogipartikkelina (» § 1051) ja toisaalta vuoron tai lausuman alussa lausumapartikkelina (» § 808). Alkuasemaisuus ei myöskään ole kaikkien konjunktioiden tapauksessa ehdotonta (» § 818).
Lausumapartikkelien kuten no tai ja tavallisin paikka on vuoron tai lausuman alussa; alkuasemaisia voivat olla myös dialogipartikkelit joo ja nii(n):
| S: | No mitäs ↑sä, |
| A: | Noh (.) mitäs minä mä tässä ota vähä kuppia mu serkun kanssa ja hah eile oltii tota kans vähä juhlimassa Marjan kanssa jah, |
| S: | Joojoo no se o iha kiva. |
| A: | ↑Nii, nii, ja sit huomenna mennään tota niin nii (.) kattoo Kalevalaa se on tuola suurella näyttämöllä ja semmosta, |
| S: | Joo no sithän sull on iha riittävästi ohjelmaa – –. (p) |
Liikkuvista, aina vuoron ja lausuman sisällä esiintyvistä partikkeleista ovat seuraavassa esimerkkeinä koko lausumaa modifioivat sävypartikkelit (b) sekä fokuspartikkelit (c–d).
| A: | Toivotaa parasta |
| S: | Kyllähän ne nyt yleensä läpi menee ei siinä, |
| A: | Nii, saa sit nähä mikä on tulos |
| S: | haahhaaah |
| A: | että istuttaako uusinnassa |
| S: | ↑No (.) eipä se nyt nii. (p) |
Intensiteettisanat kuten kovin tai erittäin, ovat monessa suhteessa lähellä adverbeja; toisin kuin partikkelit yleensä, intensiteettisanat liittyvät vain tietyn sanaluokan sanoihin, joita ne määrittävät. Niinpä tätä ryhmää käsitelläänkin pääosin adverbeja koskevassa luvussa. Osa intensifioijista on selvästi partikkelistuneita (esim. aika, ihan), ja niitä käsitellään tässä luvussa (» § 855).
Edellinen pykälä