Demonstratiivipronomineja voi käyttää myös ihmisistä puhuttaessa paitsi tarkenteena myös pelkästään. Silloin pronominin käyttö implikoi puhujien spatiaalisten suhteiden lisäksi tai niiden sijasta jotain muuta(kin). Tapa, jolla puhuja viittaa puhetilanteen osallistujiin, ilmaisee hänen asennoitumistaan puheenalaiseen. Pronominin tämä tai nämä avulla puhuja voi nostaa edellä puhuneen osallistujan yhteiseen huomiopiiriin, tulevan kertomuksen henkilöksi (a). Verrattuna se-pronominiin tämä osoittaa, että henkilöstä puhutaan myös läsnäolijana, ei pelkästään kertomuksen henkilönä; puhuja asettaa tällä pronominilla yhden vastaanottajista muita keskeisemmäksi. Pronomineilla tuo ja nuo taas voi nostaa esiin sellaisen läsnäolijan, joka ei ole ollut aktiivisesti mukana keskustelussa, ja henkilö voidaan sillä myös asettaa muiden osallistujien tarkkailtavaksi tai kommentoitavaksi (b).
Sanna: | [lopettaa kertomuksen laukun hukkaamisesta] |
Veijo: | Noin sitä tulee kassi unohetaa kapakkaa. (.) kerrankos sitä. |
Noora: | ja tää [Veijo] oj jättänys salkkusa joss oli sen lähes valmis tutkielma (p; Seppänen 1998: 60–61) |
Sanna: | [Hennalle, jolla on syntymäpäivä] Onniteltiiks sua. |
Henna: | Ei. |
Sanna: | Mä yritin saada noi [läsnäolijat, jotka asuvat samassa huoneistossa] laulamaan ”hei moodu leeva” sun ruotsinkurssin kunniaks mut ne ei suostunu. (p; Seppänen 1998: 75) |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne
Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet
A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina
A-infinitiivilauseke subjektina
§ 503 Minua pelotti lähteä ja muut infinitiivisubjektitapaukset
§ 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida
Infinitiivilauseke nominin määritteenä
A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina
Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke
Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne
Partisiippien merkitys ja aikasuhteet
Aiemman ja päättymättömän ajan partisiipit
Passiivin VA-partisiipin tulkinnat
Referatiivirakenteen merkitys ja käyttö
Aktiivi- ja passiivimuotoinen referatiivirakenne
Referatiivirakenteen verbinjälkeisen NP:n sija
Subjektina toimiva referatiivirakenne ja näkyy tulevan -rakenne
§ 543 Mikä temporaalirakenne on
Temporaalirakenteen aikasuhteet ja merkitystulkinnat
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Määräisyys, tunnistettavuus ja tunnettuus
Määräisyyden ja epämääräisyyden osoittaminen tarkenteilla
Epämääräisyyttä osoittavat tarkenteet
§ 1410 Spesifiset eräs ja yksi, yleisesti indefiniittinen joku
Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja
Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora
Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset
Refleksiivisyys ja muu anafora
§ 1448 Ensisijainen korrelaatti subjekti tai subjektimainen jäsen
Refleksiivisyys infiniittisissä rakenteissa
Kielto ja kielteiset ilmaukset