Demonstratiivipronomineja voi käyttää myös ihmisistä puhuttaessa paitsi tarkenteena myös pelkästään. Silloin pronominin käyttö implikoi puhujien spatiaalisten suhteiden lisäksi tai niiden sijasta jotain muuta(kin). Tapa, jolla puhuja viittaa puhetilanteen osallistujiin, ilmaisee hänen asennoitumistaan puheenalaiseen. Pronominin tämä tai nämä avulla puhuja voi nostaa edellä puhuneen osallistujan yhteiseen huomiopiiriin, tulevan kertomuksen henkilöksi (a). Verrattuna se-pronominiin tämä osoittaa, että henkilöstä puhutaan myös läsnäolijana, ei pelkästään kertomuksen henkilönä; puhuja asettaa tällä pronominilla yhden vastaanottajista muita keskeisemmäksi. Pronomineilla tuo ja nuo taas voi nostaa esiin sellaisen läsnäolijan, joka ei ole ollut aktiivisesti mukana keskustelussa, ja henkilö voidaan sillä myös asettaa muiden osallistujien tarkkailtavaksi tai kommentoitavaksi (b).
Sanna: | [lopettaa kertomuksen laukun hukkaamisesta] |
Veijo: | Noin sitä tulee kassi unohetaa kapakkaa. (.) kerrankos sitä. |
Noora: | ja tää [Veijo] oj jättänys salkkusa joss oli sen lähes valmis tutkielma (p; Seppänen 1998: 60–61) |
Sanna: | [Hennalle, jolla on syntymäpäivä] Onniteltiiks sua. |
Henna: | Ei. |
Sanna: | Mä yritin saada noi [läsnäolijat, jotka asuvat samassa huoneistossa] laulamaan ”hei moodu leeva” sun ruotsinkurssin kunniaks mut ne ei suostunu. (p; Seppänen 1998: 75) |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Määräisyys, tunnistettavuus ja tunnettuus
Määräisyyden ja epämääräisyyden osoittaminen tarkenteilla
Epämääräisyyttä osoittavat tarkenteet
§ 1410 Spesifiset eräs ja yksi, yleisesti indefiniittinen joku
Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja
Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora
Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset
Refleksiivisyys ja muu anafora
§ 1448 Ensisijainen korrelaatti subjekti tai subjektimainen jäsen
Refleksiivisyys infiniittisissä rakenteissa
Kielto ja kielteiset ilmaukset