Muuttamisjohdokset eli kausatiiviset verbijohdokset ovat yleensä transitiivisia ja ilmaisevat kantasanan tarkoittaman asian aiheuttamista. Tärkeimmät kausatiiviset johtimet ovat ‑ttA- ja ‑tA-. Kausatiivinen johdin voi tavallisesti liittyä sekä verbi- että nominikantaan, jos kohta rajoituksiakin on. Tunnekausatiivit (esim. janottaa, pelottaa) erotetaan muista kausatiiviverbeistä syntaktisin ja semanttisin kriteerein (» § 316). (Semanttisesta kausatiivisuudesta » § 463; muuttamisjohdosten morfologisista tyypeistä » § 318 – 332.)
Verbikantaisessa muuttamisjohdoksessa johdin lisää kantaverbin valenssiin yhden nominaalisen täydennyksen, ja johdos ilmaisee kantaverbinsä tarkoittaman toiminnan, tapahtuman tai tilan aiheuttamista, esim. syöttää (< syödä), pudottaa (< pudota). Kantaverbi voi olla niin intransitiivinen kuin transitiivinenkin. Verbikantaisten muuttamisjohdosten alaryhmä ovat teettojohdokset, esim. pesettää, ompeluttaa (» § 313 – 315).
Myös nominikantaiset muuttamisjohdokset ilmaisevat yleensä muutoksen aiheuttamista, esim. siksi tai sellaiseksi tekemistä, mitä kantasana ilmaisee (jakso-tta-a, mehu-sta-a, havainnollis-ta-a, kesy-ttä-ä), tai kantasanan tarkoitteella varustamista (laudo-itta-a, väri-ttä-ä). (t)tA-verbien lisäksi nominikantaisiin muuttamisjohdoksiin kuuluu Oi-, itse-, i- ja O-johdoksia sekä supistumaverbejä. Muuttamisjohdosten morfologisiin tyyppeihin kuuluu myös deskriptiivisiä muodosteita, jotka ovat kantasanattomia, intransitiivisia eivätkä yleensä merkitykseltään kausatiivisia, esim. hekottaa, retuuttaa, mutristaa (» § 309).
Muuttamisjohdos voi esiintyä myös ilman objektia (» § 926, 460), jolloin verbi yleensä on merkitykseltään leksikaalistunut, esim. äiti laihduttaa, kipu hellitti, älä luovuta.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne
Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet
A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina
A-infinitiivilauseke subjektina
§ 503 Minua pelotti lähteä ja muut infinitiivisubjektitapaukset
§ 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida
Infinitiivilauseke nominin määritteenä
A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina
Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke
Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne
Partisiippien merkitys ja aikasuhteet
Aiemman ja päättymättömän ajan partisiipit
Passiivin VA-partisiipin tulkinnat
Referatiivirakenteen merkitys ja käyttö
Aktiivi- ja passiivimuotoinen referatiivirakenne
Referatiivirakenteen verbinjälkeisen NP:n sija
Subjektina toimiva referatiivirakenne ja näkyy tulevan -rakenne
§ 543 Mikä temporaalirakenne on
Temporaalirakenteen aikasuhteet ja merkitystulkinnat
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet