§ 311 Muuttamisjohdoksista yleisesti

Muuttamisjohdokset eli kausatiiviset verbijohdokset ovat yleensä transitiivisia ja ilmaisevat kantasanan tarkoittaman asian aiheuttamista. Tärkeimmät kausatiiviset johtimet ovat ‑ttA- ja ‑tA-. Kausatiivinen johdin voi tavallisesti liittyä sekä verbi- että nominikantaan, jos kohta rajoituksiakin on. Tunnekausatiivit (esim. janottaa, pelottaa) erotetaan muista kausatiiviverbeistä syntaktisin ja semanttisin kriteerein (» § 316). (Semanttisesta kausatiivisuudesta » § 463; muuttamisjohdosten morfologisista tyypeistä » § 318 – 332.)

Verbikantaisessa muuttamisjohdoksessa johdin lisää kantaverbin valenssiin yhden nominaalisen täydennyksen, ja johdos ilmaisee kantaverbinsä tarkoittaman toiminnan, tapahtuman tai tilan aiheuttamista, esim. syöttää (< syödä), pudottaa (< pudota). Kantaverbi voi olla niin intransitiivinen kuin transitiivinenkin. Verbikantaisten muuttamisjohdosten alaryhmä ovat teettojohdokset, esim. pesettää, ompeluttaa (» § 313 – 315).

Myös nominikantaiset muuttamisjohdokset ilmaisevat yleensä muutoksen aiheuttamista, esim. siksi tai sellaiseksi tekemistä, mitä kantasana ilmaisee (jakso-tta-a, mehu-sta-a, havainnollis-ta-a, kesy-ttä-ä), tai kantasanan tarkoitteella varustamista (laudo-itta-a, väri-ttä-ä). (t)tA-verbien lisäksi nominikantaisiin muuttamisjohdoksiin kuuluu Oi-, itse-, i- ja O-johdoksia sekä supistumaverbejä. Muuttamisjohdosten morfologisiin tyyppeihin kuuluu myös deskriptiivisiä muodosteita, jotka ovat kantasanattomia, intransitiivisia eivätkä yleensä merkitykseltään kausatiivisia, esim. hekottaa, retuuttaa, mutristaa (» § 309).

Muuttamisjohdos voi esiintyä myös ilman objektia (» § 926, 460), jolloin verbi yleensä on merkitykseltään leksikaalistunut, esim. äiti laihduttaa, kipu hellitti, älä luovuta.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus