Yksikön genetiivin pääte on ‑n, esim. valo-n, emännä-n, satee-n, fyysiko-n.
Monikon genetiivin päätevariantti riippuu sanan vartalosta (» asetelma 41). Päätteet ‑den ~ ‑tten ja ‑en liittyvät monikkovartaloon, esim. sate-i-den ~ sate-i-tten, valo-j-en, emänt-i-en, ja päätteet ‑ten ja ‑in yksikkövartaloon: nais-ten, pyhä-in. Tosin i-vartaloisilla sanoilla en-pääte liittyy yksikkövartaloon: paperi-en. (Pääteaineksena on -dän pronomineilla me, te ja he: meidän, teidän, heidän » § 100.)
| Vi | ma-i-den ~ ma-i-tten,
perhe-i-den ~ perhe-i-tten,
varka-i-den ~ varka-i-tten, tärke-i-den ~ tärke-i-tten, kauni=i-den ~ kauni=i-tten, lapio-i-den, papere-i-den |
-den ~ ‑tten
(» § 83, 91) |
| Ci | poik-i-en, vanhemp-i-en,
työttöm-i-en, totuuks-i-en,
pien-i-en, lasi-en, paperi-en |
-en
(» § 84, 91) |
| Vj | talo-j-en, vanho-j-en, mellakko-j-en, katu-j-en,
nalle-j-en |
|
| C | pien-ten, nais-ten, rikos-ten, avain-ten, sävel-ten, jäsen-ten | -ten (» § 85) |
| A tai e | vanha-in, vanhempa-in, vanke-in (nalle-in) | -in (» § 86) |
Päätteet ‑den ja ‑tten liittyvät Vi-loppuiseen monikkovartaloon: maiden ~ maitten, kauniiden ~ kauniitten, makkaroiden ~ makkaroitten, asioiden ~ asioitten, opiskelijoiden ~ opiskelijoitten. Tällaisia ovat sanat, joiden vartalon lopussa on pitkän vokaaliaineksen sijasta lyhyt vokaali monikon i:n edellä (maa-, venee‑, tärkeä- + i → ma-i-, vene-i-, tärke-i-), ja monitavuiset sanat, joiden monikkovartalossa on i:n edellä O (makkara- + i → makkaro-i‑, huoltamo-i-den, saippuo-i-den) tai yksikkövartalon i:n sijalla e (lääkäri- + i → lääkäre-i-).
Kieliopillisesti variantit ‑den ja ‑tten ovat vapaassa vaihtelussa. Asiaproosassa ‑den on selvästi yleisempi kuin ‑tten; ainoastaan possessiivisuffiksin edellä tten-päätettä esiintyy enemmän kuin muuten. Puhutussa kielessä tten-varianttia käytetään enemmän; esiintymistaajuus vaihtelee murteittain ja puhujittain.
Huom. Parole-korpuksen sanomalehtiaineistoa edustavassa otoksessa (n = 53 377) den-päätteisen monikon genetiivin osuus oli 97,2 % ja tten-päätteisen 2,8 %. Jälkimmäisistä oli possessiivisuffiksillisia 14,1 %, den-päätteisistä vain 1,1 %.
Variantin ‑tten alkuperäistä aluetta ovat lounais‑, hämäläis- ja peräpohjalaismurteet, joista se on levinnyt koko länsimurteiden alueelle ja edelleen itään päin (Mielikäinen 1981b; 1991: 48; 2003).
Edellinen pykälä