§ 83 Genetiivin päätteistä

Yksikön genetiivin pääte on ‑n, esim. valo-n, emännä-n, satee-n, fyysiko-n.

Monikon genetiivin päätevariantti riippuu sanan vartalosta (» asetelma 41). Päätteet ‑den ~ ‑tten ja ‑en liittyvät monikkovartaloon, esim. sate-i-den ~ sate-i-tten, valo-j-en, emänt-i-en, ja päätteet ‑ten ja ‑in yksikkövartaloon: nais-ten, pyhä-in. Tosin i-vartaloisilla sanoilla en-pääte liittyy yksikkövartaloon: paperi-en. (Pääteaineksena on -dän pronomineilla me, te ja he: meidän, teidän, heidän » § 100.)

Päätteet ‑den ja ‑tten liittyvät Vi-loppuiseen monikkovartaloon: maiden ~ maitten, kauniiden ~ kauniitten, makkaroiden ~ makkaroitten, asioiden ~ asioitten, opiskelijoiden ~ opiskelijoitten. Tällaisia ovat sanat, joiden vartalon lopussa on pitkän vokaaliaineksen sijasta lyhyt vokaali monikon i:n edellä (maa-, venee‑, tärkeä- + i → ma-i-, vene-i-, tärke-i-), ja monitavuiset sanat, joiden monikkovartalossa on i:n edellä O (makkara- + i → makkaro-i‑, huoltamo-i-den, saippuo-i-den) tai yksikkövartalon i:n sijalla e (lääkäri- + i → lääkäre-i-).

Kieliopillisesti variantit ‑den ja ‑tten ovat vapaassa vaihtelussa. Asiaproosassa ‑den on selvästi yleisempi kuin ‑tten; ainoastaan possessiivisuffiksin edellä tten-päätettä esiintyy enemmän kuin muuten. Puhutussa kielessä tten-varianttia käytetään enemmän; esiintymistaajuus vaihtelee murteittain ja puhujittain.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus