Partisiipit luonnehtivat ja kategorioivat entiteettejä sellaisten tapahtumien avulla, joissa nämä ovat tai ovat olleet osallisina. Partisiipin ilmaisema tila voi ilmetä luonnehdittavan olion toiminnasta (leveästi hymyilevä pikkupoika) tai olla tulosta aiemmasta toiminnasta tai tapahtumasta (etuhampaansa menettänyt pikkupoika). VA-partisiippi ilmaisee päättymätöntä (a), NUT-partisiippi aiempaa (b) tilannetta suhteessa toiseen tilanteeseen.
VA- ja NUT-partisiippi muodostavat aikasuhteiden kannalta parin, mutta aktiivin ja passiivin partisiippi eivät ole aikasuhteiltaan täysin symmetriset, sillä passiivin VA-partisiipin merkitys on useammin modaalinen (» § 524).
VA-partisiippi jättää auki sekä tilanteen alkamisen että sen päättymisen; keskeistä on, että partisiipin tarkoittama tilanne ei ole toisen tilanteen aikaan päättynyt. Tilanne voi olla myös toisen ajankohdan kanssa samanaikainen tai sitä myöhempi, vasta suunniteltu tai muuten potentiaalinen tilanne, eikä sillä tarvitse olla tiettyä ajankohtaa. Lause Meluavat lapset päätettiin siirtää toiseen huoneeseen voidaan tulkita eri tavoin: päätöksenteon aika voi sisältyä meluamisaikaan, lapset voivat meluta puhehetkellä, vaikka eivät olisi melunneet päätöksentekohetkellä, ja päätös voi myös koskea ylipäätään lapsia, jotka ovat meluisia.
NUT-partisiipin ilmaiseman tilanteen alku edeltää toista tilannetta. Se, käsitetäänkö tilanteen myös päättyneen ennen toista ajankohtaa, riippuu kontekstitekijöistä ja ilmauksen aspektiominaisuuksista (» § 1498). NUT-partisiippi, joka ilmaisee aspektiltaan rajattua, esim. loppuun vietyä tilannetta, tulkitaan päättyneeksi ja siten kokonaisuutena toista ajankohtaa aiemmaksi:
Tyypillisiä näin tulkittavia partisiippeja ovat intransitiivisista tilanmuutosverbeistä muodostetut NUT-partisiipit kuten kuollut, villiintynyt, väljähtynyt ja sellaisista transitiiviverbeistä muodostetut passiivin TU-partisiipit, jotka ilmaisevat objektitarkoitteen tilanmuutokseen johtavaa tekoa, esim. keitetty, suolattu ja purettu.
Tilaverbeistä kuten asua muodostettu NUT-partisiippi sen sijaan sallii tulkinnan, että tila on alkanut ennen suhteutusajankohtaa mutta voi jatkua sen yli (d). Tämä vastaa jatkuvuuden perfektiä, esim. He ovat asuneet alueella sukupolvien ajan (» § 1537). Tulkintaa tukee partisiipin yhteydessä ajallista jatkuvuutta tarkoittava adverbiaali, esim. sukupolvien ajan, kauan, vuodesta 1900 (lähtien) (e).
NUT- ja TU-partisiipit eivät ole aikasuhteiden kannalta täysin symmetrisiä. Esimerkiksi käytetty implikoi usein jatkuvaa käyttöä: Sehän on aika usein käytetty arkipäiväinen nimitys (l). Sen sijaan aktiivimuoto käyttänyt sellaisessa ilmauksessa kuin Hän on ainoa nimitystä usein käyttänyt tutkija ymmärretään ensisijaisesti päättyneeksi. Jatkuvuutta ilmaiseva adverbiaali voi kuitenkin nostaa esiin toisen tulkinnan: vuosisadan alusta asti esiintynyt nimitys ja nimitystä 80-luvulta lähtien käyttäneet tutkijat.
Huom. Monien mentaalista tilaa tai suhtautumista ilmaisevien verbien passiivin TU-partisiipit ovat adjektiivistuneita, esim. suosittu, arvostettu, kysytty, haluttu, halveksittu, toivottu. Adjektiivistuneissa partisiipeissa aikasuhteet ovat taustalla, ja sana ilmaisee pysyvää ominaisuutta: kokeileva (teatteri ~ asenne ~ menetelmä) ja sulava (esiintyminen). Kun samaa partisiippia käytetään partisiippilausekkeessa, esim. tuo sandaaleja kokeileva tyttö tai pannulla sulava voi, partisiipilla voi ilmaista jonakin ajankohtana tapahtuvaa toimintaa. Tällöin partisiippia voi myös määrittää ajankohdan, keston tai toistuvuuden adverbiaali: parhaillaan uusia menetelmiä kokeileva, kolme kertaa rakastunut.
Edellinen pykälä