Direktiivi on ohjaileva lausuma, jolla käsketään, kehotetaan, pyydetään tai neuvotaan puhuteltavaa toimimaan tai olemaan toimimatta tietyllä tavalla. Direktiivin prototyyppinen ilmaisutapa on imperatiivi- eli käskylause, esim. Tule takaisin (» § 1647). Direktiivit kuuluvat puhuteltavaan suuntautuvaan modaalisuuteen (» § 1554).
Direktiivistä merkitystä osoittamaan on konventionaalistunut muitakin ilmaustyyppejä, jotka ovat erikoistuneet määräkäyttöihin ja ‑konteksteihin. Esimerkin (a) verbinmuodoista ensimmäinen on yksiselitteisesti direktiivi, ja toinen ja viimeinen tulkitaan tietyissä konteksteissa direktiiviksi (» § 1663).
Keskustelun näkökulmasta direktiiveille on yhteistä, että ne ovat vierusparin etujäseniä (termistä » § 1197), toisin sanoen ne edellyttävät puhekumppanilta joko kielellistä tai ei-kielellistä reaktiota: suostumista, kieltäytymistä, pyynnön tai kiellon noudattamista. Toisaalta varsinkin permissiiviset eli lupadirektiivit voivat olla keskustelussa ns. jälkijäseninäkin, esim. myöntymisinä toisen puhujan pyyntöön (» § 1657).
Esimerkissä (b) on kuusi direktiivinä toimivaa lausumaa, joiden verbeistä kaksi on imperatiivimuotoisia (laita, nosta), kaksi lausumista on interrogatiiveja (puristatko mua käsistä; nousetko seisomaan sitten), yksi on verbialkuinen indikatiivi (katot sä tähän näi) ja yksi sisältää verbittömän direktiivin (silmät kiinni) (» § 1676).
Esimerkissä (c) direktiivejä on neljä, joista ensimmäinen on konditionaalimuotoisen verbin menisikkö sisältävä interrogatiivilause (» § 1661). Kolme muuta ovat imperatiivilauseita; yhdessä on sekä liite- että sävypartikkeli (meeppäs nyt) (» § 1672), ja yksi on jälkijäsenenä osoittamassa suostumista toisen ehdotukseen (No tee se).
| Isä: | No menisikkö sä peseen kädet nyt. |
| Lapsi: | No menisin. |
| Isä: | No kiva. – – Meeppäs nyt. |
| Lapsi: | Ai saippuallako. |
| Isä: | No vaikka saippualla. Huuhtele hyvin. |
| Lapsi: | Mä lirautan vaan vähä. |
| Isä: | No tee se. (P) |
Ryhmän (d) esimerkeissä on seitsemän direktiivi-ilmausta, joista yksikään ei sisällä morfologista imperatiivia, vaan sen sijaan indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muodon (lähtee; tulee jono) (» § 1663), verbittömän lausuman avaus laitaan (» § 1676), passiivin indikatiivin kierretään (» § 1654) sekä nominatiivimuotoisen substantiivilausekkeen laukaus (» § 1677).
Direktiivien erisävyiset käytöt selittyvät osittain ilmausten kielellisistä piirteistä, mutta viime kädessä ne tulevat tulkituksi kontekstissaan kielellisten ja kontekstipiirteiden yhteispelinä. Asetelmassa 191 on karkea direktiivien ryhmittely, johon on koottu niiden keskeiset kielelliset piirteet. Ryhmät ovat osin päällekkäisiä ja spesifisyydeltään erilaisia.
| Ole hiljaa. | Tulta. | Käännös vasempaan päin. | Kädet ylös. | |
| Älä tallaa nurmikoita. | Ei koiria liukuportaisiin. | |
| Ottakaapa kakkua. | Antakaahan tilaa. | Voisitteko olla hiljempää. | |
| Annatko suolaa. | Saisinko voita. | Voiko tästä ottaa. | Tekisitkö minulle palveluksen. | Olisin halunnut kilon siskonmakkaraa. | |
| Nautitaan aamuin illoin kolmen päivän ajan. | Vatkaa munat kuohkeiksi. | Käytettävä ennen 1. 1. 1998. | |
| Vedetään tästä. | Menkää ~ Menette tuosta portista ja sitten käännytte vasemmalle. | |
| Kannattaisi lähteä ennen kolmea. | Sinun pitäisi ottaa villasukat mukaan. | |
| Hengenvaara. | Korkeajännite. | Lapsia tiellä. | |
| Voisit yhdistää nämä kaksi asiaa. | Jos lähdettäis. | |
| Otattehan mukaanne sadetakin ja retkituolin. | |
| Ota nyt vaan. | Tulisit nyt. | Tule tule. | |
| Tulisitteko meille ensi perjantaina. | |
| Täällä olisi kahvia. | Voisinko auttaa. | |
| Voitte ottaa lapsetkin mukaan. | Tulkaa vaan. | Ota ota pois. | |
| Voikaa hyvin. | Painukaa hiiteen. | |
| A: Saako tästä ottaa? B: Ota vaan. ~ Senkun otat. |
Edellinen pykälä