Ehto- ja seurauslauseiden predikaatin moduksena on kummassakin tavallisesti joko indikatiivi tai konditionaali. Indikatiivisessa ilmauksessa ehto ja seuraus esitetään mahdollisesti toteutuvina asiaintiloina (a). Kun verbit ovat konditionaalin preesensissä, ilmaus on hypoteettisempi, asiaintilan toteutuminen jää avoimemmaksi (b).
Silloin kun verbit ovat konditionaalin perfektissä, liitos ilmaisee, etteivät kyseiset asiaintilat toteutuneet (c). Tällaisia ehtolauseita sanotaan kontrafaktuaalisiksi.
Lauseiden välinen suhde on mahdollista tulkita ehdolliseksi myös ilman konditionaalista konjunktiota tai konnektiivia: disjunktiiviset tai- ja (tai) muuten ‑ilmaukset implikoivat edellisessä lauseessa esitetyn negaatiota (» § 1098).
Tapauksista tyyppiä – – tule käymään kaupassa, niin saat viisikymppisesi (k) ’jos tulet käymään, saat 50 mk’ » § 1133 (esimerkkiryhmä e).
Huom. Kirjoitetun kielen aineiston 732:sta jos-lauseesta vain 17 %:ssa oli konditionaalimuotoinen finiittiverbi (aineistosta » § 1113).