VISK - § 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida

SISÄLLYS > RAKENNE > Infinitiivit ja partisiipit > Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne > A-infinitiivilauseke subjektina > § 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida

§ 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida

Infinitiivisubjekti on tavallisin predikatiivin tai predikatiiviadverbiaalin yhteydessä (adjektiivipredikatiivista modaalisuuden kannalta » § 1583). Ehtona on, että predikoiva jäsen voi luonnehtia abstraktia asiaa. Verbinä on olla tai jokin predikatiiviadverbiaalin täydennyksekseen saava verbi, esim. tuntua, näyttää (joltakin), osoittautua (jonkinlaiseksi). Kopulalauseessa predikoiva jäsen voi olla myös adverbi (» § 456). Lauseet ovat tyypillisesti yleistäviä ja nollapersoonaisia.

Adjektiivipredikatiivi: Tietysti on rasittavaa katsella omaa naamaansa lehdissä, mutta ei kaikki julkisuus ole keinotekoista. (l) | Elis Ask – – on sanonut, että on hullua olla nyrkkeilijä, mutta vielä hullumpaa on nyrkkeillä ilmaiseksi. (l) | Ihmisiä ja koiria on hänen mielestään mukava pomottaa. (l)

Substantiivipredikatiivi: Työpaikkaa vailla olevalle oleellinen asia on itse aktiivisesti etsiä työnantaja, – –. (l) | Jenkeissä ei ole myöskään temppu eikä mikään saada lentää tuollaisella koneella. (l) | Mielestäni suurinta ylellisyyttä maailmassa olisi kulkea vain joko kävellen, junalla tai laivalla. (l)

Predikatiiviadverbiaali: Helmikuussa valmistuvan suunnitelman tavoitteena on johtaa itäiseen haaraan lisävettä kuivina kausina. (l) | Kyllä tuntui hyvältä voittaa Saksa. (l) | Pienimmäksi ongelmaksi osoittautui niellä ravinnoksi toukkia, käärmeenlihaa, matoja ja juuria. (l)

Adverbi: Ei ole väärin nauttia hyvästä ruoasta. (l) | – – nyt on in pukeutua lämpimästi. (l) | Ei voi olla rahasta kiinni saada rakkauskohtaus näyttämään kauniilta ja tunnelma ihanalta. (l)

Omistuslauseessa infinitiivilauseke voi olla omistettavaa tarkoittavan NP:n asemassa. Tällöinkin lauseeseen kuuluu pakollinen essiivimuotoinen predikatiiviadverbiaali (a). Infinitiivilauseke esiintyy myös statusrakenteen subjektina (b). Paitsi omistuslauseessa, myös adjektiivipredikatiivin yhteydessä voi olla habitiivinen NP, jonka tarkoitteen kannalta infinitiivilausekkeen sisältöä arvioidaan (c).

(a)

Minulla on tarkoituksena ~ aikomuksena ~ tavoitteena valmistua ensi keväänä. vrt. *Minulla on valmistua ensi keväänä.

(b)

Mirja kuljettaa henkilöautoa aikomuksenaan kääntyä Ahlmannintielle. (l)

(c)

– Somaleilla ei ole ollut helppoa sopeutua tänne, ja nyt se on varmasti vielä vaikeampaa. (l) | Minulle on vaikeaa puhua itsestäni, varsinkin lapsuudestani, tunteistani ja jopa ajatuksistani. (E)

Nämä lauseet eivät ole nollapersoonaisia, vaan infinitiivin subjektiksi tulkitaan edellä ollut habitiivinen NP. Myös kannanottajan ilmaiseva lauseke, esim. elatiivi-NP, voidaan tulkita näin (d), mutta ei välttämättä: Minusta on tyhmää sanoa noin.

(d)

– Jos ei ole mihinkään kiire, minusta on ihan kiva ajaa hiljakseenkin, kunhan ei ole tien tukkona. (l)

Intransitiiviverbeistä infinitiivisubjektin saavat kestää, riittää, sopia (johonkin ~ jollekin) ja kuulua (johonkin ~ jollekin) (e) sekä mieleen tulemista tarkoittavat verbi-idiomit (f):

(e)

Poliiseilta kesti varttitunnin saada mies ymmärtämään, että hänen pitää kääntää veneensä vastatuuleen, – –. (l) | Heille riittää noudattaa vanhaa kaunista tapaa. (k) | Heimon hautajaisperinteisiin kuuluu syödä haudattavan ihmisen aivot. (l)

(f)

Tamara Gavrilovna sinuttelee mutkattomasti kaikkia, vaikka kenenkään mieleen ei juolahda sinutella häntä. (l) | Vai tuleeko kenenkään mieleen yrittää selviytyä Tallinnassa eestillä? (l)

Huom. Sellaisissa lauseissa kuin Tavoitteeni on yhdistää tosi ja illuusio voi infinitiivilauseketta pitää predikatiivina ja lauseenalkuista NP:tä subjektina. Koska myös sanajärjestystyyppiä PREDVI – olla – SUBJ esiintyy, subjektin ja predikatiivin erottamiselle ei ole selviä perusteita. Infinitiivilausekkeen pitäminen subjektina on sikäli yksinkertaista, että sen objekti (tosi ja illuusio) on nominatiivissa niin kuin subjektina toimivissa infinitiivilausekkeissa yleensäkin.