Mahdollisuusrakenteessa voi olla lähes minkä tahansa transitiiviverbin partisiippimuoto. Tyypillisiä ovat mentaaliset verbit kuten aistia, ajatella, havaita, hyväksyä, nähdä, odottaa, saavuttamista tai tavoittamista ilmaisevat verbit kuten lukea, ottaa, saada, tavoittaa, sekä toiminnalliset verbit kuten järjestää, käyttää, lyödä, tehdä:
Verbin odottaa sisältävä mahdollisuusrakenne on vakiintunut episteemiseen merkitykseen:
Sen sijaan villA-nippumorfeemi, joka myös esiintyy olla-verbin kanssa verbiliittona, ei ole samalla tavoin produktiivinen kuin varsinainen mahdollisuusrakenne. Sitä esiintyy etenkin aistihavaintoverbeistä: olla nähtävillä ~ saatavilla ~ näkyvillä ~ kuuluvilla ~ tuntuvilla ~ ulottuvilla, joista kaksi ensin mainittua sisältävät lisäksi passiivin tunnuksen; loppujen verbit ovat U-johtimisia. Nekin saavat täydennyksekseen subjektigenetiivin (postpositiomaisuudesta » § 695 huom.).
Mahdollisuusrakenteella on kieltomuotoinen vastine olla -mAttOmissA, joka voi kuitenkin vastata myös villA-rakennetta (ulottuvilla ~ ulottumattomissa). Sillä on myös suuntasijan mahdollisuus:
Huom. 1. Pekkarisen (1997) yleiskielisen aineiston viisi yleisintä mahdollisuusrakenteessa esiintynyttä verbiä ovat käyttää, odottaa, saada, nähdä ja havaita, jotka kattavat 40 % tapauksista (n = 351).
Huom. 2. Merkitykseltään mahdollisuusrakenteelle läheisenä leksikaalisena modaalisuuden ilmaisukeinona voivat toimia jotkin U-johtimiset verbijohdokset (» § 340). Mahdollisia ovat tapahtumaverbit, joihin liittyy tavan tai instrumentin ilmaus ja joiden ilmaisemalla toiminnalla on inhimillinen suorittaja, esim. leipoutua helposti, sekoittua lusikalla. Vastaavan modaalisen tulkinnan voi tosin saada periaatteessa muukin intransitiivinen verbi kuin U-johdos, vrt. Ihogeeli leviää keveästi.