Verbeillä on finiittisiä persoonamuotoja ja infiniittisiä nominaalimuotoja, tempus- ja modustaivutus, myöntö- ja kieltomuotoista taivutusta sekä aktiivi- ja passiivimuotoista taivutusta.
Verbin vokaalivartalo esiintyy vahvana kaikissa verbeissä mm. indikatiivin 3. persoonassa: ymmärtä-ä, anta-vat, hyppä-ä. Käänteisen astevaihtelun verbeissä vokaalivartalo on vahva muissakin persoonissa: hyppää-n, kääntele-t. Sen sijaan suoran astevaihtelun verbeissä vokaalivartalo on heikko 1. ja 2. persoonan muodoissa lue-n, anna-tte. Mahdollinen konsonanttivartalo esiintyy imperatiivin k-aineksisen tunnuksen edellä, A- ja E-infinitiivissä, potentiaalissa, NUT-partisiipissa ja passiivissa: tul-kaa, tul-ko‑, tul-la, tul-le‑ssa, tul-le-e, tul-lut, tul-laan, tul-tiin, tul-tu.
Pelkästään vokaalivartaloisia ovat verbit, joiden A-infinitiivin tunnuksena on joko vokaalia seuraava -A, esim. kerto-a, ymmärtä-ä, hake-a, tai pitkää vokaaliainesta seuraava -dA: saa-da, vie-dä, tupakoi-da. Muut verbit ovat kaksivartaloisia (» asetelma 32): joko e-vartaloita tai supistumaverbejä (e-vartaloista vain lukea-tyyppiset ovat yksivartaloisia).
| - | tul-la : tule- : tul-koon, jutel-la : juttele- : jutel-kaa, nous-ta : nouse- : nous-kaa, pur-ra : pure- : pur-koon, men-nä : mene- : men-köön |
| häiri=t=ä : häiritse- : häirit-kö | |
| vaie=t=a : vaikene- : vaiet-kaa | |
| hypä=t=ä : hyppää- : hypät-kää, melu=t=a : melua- : melut-ko |
Huom. Kuten nomineillakin, yksivartaloisissa verbeissä esiintyy vain suoraa astevaihtelua. Kaksivartaloisissa verbeissä taas on käänteistä astevaihtelua: supistumaverbeissä sekä ne- ja le-vartaloisissa, esim. hyppään : hypätä : hypätään : hypännyt, rohkenen : rohjeta : rohjennee, hyppe-len : hypellään : hypellyt (» § 42).
Edellinen pykälä