Uinen-johtimisia adjektiiveja on vajaat parikymmentä sanakirjalekseemiä. Niiden kantana on mitattavaa ominaisuutta ilmaiseva adjektiivi. Kanta-adjektiivin loppuvokaali jää johtimen edeltä pois, myös eA-aines (kork-uinen < korkea). Uinen-johdosta motivoi muissa kuin eA-kantaisissa tapauksissa myös vastaava ominaisuudennimi, esim. laajuinen ← laajuus, pituinen ← pituus.
Kantasanana on yleensä antonyymisen adjektiiviparin se jäsen, joka ilmaisee ominaisuuden suurempaa astetta, esim. pituinen (ei: *lyhyinen), syvyinen (ei: *mataluinen) (vastakohtasuhteista » § 605). Tästä poikkeavat harvuinen ja ohuinen. Uinen-adjektiivit ovat periaatteessa umpiluokka, mutta satunnaiset uudismuodosteet ovat mahdollisia kaksitavuisista kannoista, esim. hyvän kypsynen ruoka (TV). (Vaihtoehtoisesta ilmaustyypistä viisi metriä korkea » § 616.)
Substantiivikantaisista (i)nen-johtimisista suhteutusadjektiiveista osa ilmaisee mitattavaa ominaisuutta (b), osa aisti- tai yleisvaikutelmaa (c).
Suhteellista paikkaa tai aikaa puolestaan ilmaisevat mm. seuraavat:
Ryhmässä (d) kantasanana on substantiivi, pronomini tai nominaalinen vartalo (vrt. paikkaa tai aikaa ilmaisevat syntaktisesti vapaat (i)nen-adjektiivit » § 265 ryhmät g–h). Täydennys tai määriteosa ilmaisee suhteutuskohtaa ja koko adjektiivirakenne konkreettista (e) tai abstraktia (f) sijaintia taikka ajankohtaa (g). Ilmaisuvaihtoehdoissa on samat leksikaaliset osat käsittävä adpositiorakenne, esim. pinnanalainen ~ sellainen, joka on pinnan alla; luonnonläheinen ~ lähellä luontoa oleva.