Taustoittava pykälä
Verbilausekkeella eli VP:llä tarkoitetaan kielitieteellisessä kirjallisuudessa useimmiten sellaista verbiedussanaista kokonaisuutta, jossa yksi täydennyksistä, subjekti, ei ole mukana:
Lauseen jako NP:hen ja VP:hen edustaa antiikista periytyvää käsitystä subjektista ja predikaatista lauseen pääjäseninä. Toisaalta sillä kuvataan joissakin kielioppiteorioissa subjektin hallitsevuutta objektiin ja muihin verbin täydennyksiin nähden. Yksi esimerkki tästä on se, että subjekti on aina mahdollinen muuna lauseenjäsenenä toimivan refleksiivipronominin korrelaatiksi (Mikko ajattelee itseään), mutta ei päinvastoin (*Itsensä ajattelee Mikkoa). Korrelaatin on siis sijaittava lausekerakenteessa ylemmällä tasolla kuin pronominin: subjekti-NP on VP:n kanssa samalla tasolla, mutta objekti-NP VP:n sisällä, siis subjekti-NP:tä alempana:
Suomessa ei juuri ole selviä todisteita siitä, että finiittiverbi muodostaisi laajennustensa kanssa lausekkeen, johon subjekti ei kuulu. Verbin laajennukset voivat ensinnäkin sijaita verbistä erillään (esim. Tätä minä tarvitsen) vapaammin kuin tavallisesti muiden sanaluokkien sanojen laajennukset pääsanastaan (kuitenkin » § 1396 – 1403). Toiseksi ellipsissä voi jäädä kontekstista täydennettäväksi yhtä hyvin subjektin ja verbin muodostama osa (Tämän on maalannut Palmu, ja niin tämänkin [on maalannut Palmu]) kuin oletetun verbilausekkeenkin (Palmu maalaa maisemia, mutta niin minäkin [maalaan maisemia]).
Refleksiivipronomineista näkyvä subjektin ja muiden jäsenten epäsymmetria ei välttämättä edellytä lauserakenteen hierarkiaa, vaan se voidaan esittää lauseenjäsentehtävästä riippuvaksi (» § 1448), jolloin subjekti on verbin ja muiden täydennysten kanssa samalla rakenteen tasolla. Näin tulkittuna verbin muodostama lauseke eli VP on lähes sama kuin lause. Subjekti on kuitenkin täydennysten joukossa sikäli erikoisasemassa, että jokseenkin kaikki verbit voivat saada subjektin. Infinitiivilausekkeet, joihin ei yleensä kuulu subjektia, ovat tyypiltään juuri verbilausekkeita. Verbin ja sen laajennusten muodostamista ilmauksista käytetään tarpeen mukaan nimitystä verbi-ilmaus.
Edellinen pykälä