Tilanteen luonnetta, tekemisen intensiteettiä tai määrää eli laajassa mielessä tapaa luonnehditaan erityyppisillä tavan adverbiaaleilla. Tavan adverbiaaleja ovat ensinnäkin tapahtuman, tuntemuksen tai olemisen tapaa luonnehtivat adverbiaalit (’miten’) ja toiseksi välinettä ilmaisevat adverbiaalit (’minkä avulla, millä’). Lisäksi tapahtuman intensiteetin (’missä määrin’) kuvaaminenkin on tavan luonnehtimista. Tyypillisiä tapauksia lukuun ottamatta adverbiaaleja ei kuitenkaan voi tiukasti luokittaa vain yhden merkityksen edustajiksi. Esimerkiksi tavan ja välineen, tavan ja keinon, välineen ja keinon tai tavan ja määrän merkitykset menevät käytännössä pitkälti päällekkäin:
Väline ~ tapa | Hän avasi oven tiirikalla. |
Tapa | Hän avasi oven hiljaa. |
Tapa ~ keino | Hän avasi oven kahvasta kääntäen. |
Keino (tapa) | Hän avasi oven kahvasta kääntämällä. |
Tapa ~ määrä | Lapsi söi puuroa sikana. |
Määrä (tapa) | Lapsi söi puuroa älyttömästi. |
Määrä | Lapsi söi puuroa runsaasti. |
Tavan adverbiaalit määrittävät verbin ja sen täydennysten kokonaisuutta. Yhdessä lauseessa voi näitä olla useitakin (adverbiaalit hakasulkeissa):