Tavu on kielen rytmiyksikkö, joka koostuu yhdestä tai useammasta foneemista. Sanavartalot ja sananmuodot puolestaan koostuvat yhdestä tai useammasta tavusta.
Tavun pakollisena osana on lyhyt tai pitkä vokaali tai diftongi. Tavun alussa ja lopussa voi lisäksi olla konsonantteja. Tavun pakollinen ydinosa on siis tyypillisesti sonorisempi kuin sen laidat.
Kaikki suomen vokaalit voivat muodostaa tavun yksinäänkin, mutta yleisimmin tavun muodostaa konsonantin ja vokaalin (CV) tai konsonantin, vokaalin ja konsonantin jono (CVC). Tavunrajaa merkitään seuraavissa esimerkeissä pisteellä.
Suomen tavutyypit esitetään asetelmassa 3. Vieras- ja slangisanoissa esiintyy muunkinlaisia tavuja (» asetelma 4); niissä voi niin sanan alussa kuin toisen tai kolmannenkin tavun alussa olla konsonanttiyhtymä, esim. (s)tr, (s)pr, (s)pl, (s)kr tai (s)kl (» § 30 – 31).
| 1. tavu | 2. tavu | 3. tavu | |
| CV | ja.na | ja.na | he.del.mä |
| ka.to.si | |||
| CVC | kas.ku | ras.kas | naa.pu.rus.to |
| kas.vit | naa.pu.rit | ||
| CVCC | myrs.ky | e.vers.ti | ka.ta.falk.ki |
| CVV | täi | e.päi.ly | e.lik.sii.ri |
| (vei) | an.taa | naa.pu.rei.ta | |
| CVVC | puus.to | ko.keil.la (V) | a.va.ruus |
| puis.ta | ko.keil.la (N) | a.va.ruut.ta | |
| V | a.pu | säi.e | e.li.ö |
| ai.ko.a | |||
| VC | äs.ken | kau.an | a.pe.us |
| VCC | irs.tas | (a.ort.ta) | (va.ri.ant.ti) |
| VV | uo.ma | kau.aa | vih.re.ää |
| VVC | aat.to | (ha.uis.ta) | ta.lo.aan |
| (yöt) | |||
| Tavultaan lihavoidut tapaukset edustavat taivutusmuototyyppiä, jossa kyseisenlainen jälkitavu on yleinen, suluissa olevat puolestaan sana-asemassaan harvinaista tavutyyppiä. |
| 1. tavu | 2. tavu | 3. tavu | |
| CCV | pro.sent.ti | eks.tra | ka.tas.tro.fi |
| CCVC | tren.di | abs.trak.ti | |
| CCVCC | fluns.sa | ||
| CCVV | klaa.va | hams.traa.ja | de.mons.traa.ti.o |
| CCVVC | kraat.te.ri | mais.traat.ti | or.kes.troin.ti |
| sCCVC | stres.si | ||
| sCCVCC | spriŋk.le.ri | ||
Vokaaliin päättyvä tavu on avotavu, ja konsonanttiin päättyvä tavu on umpitavu.
Avotavu, joka on tyyppiä V tai CV, on lyhyt tavu. Lyhyen tavun ytimen muodostaa siis lyhyt vokaali. Pitkiä tavuja ovat kaikki umpitavut sekä ne tavut, joiden lopussa on pitkä vokaali tai diftongi.
Huom. Jono VV tarkoittaa diftongia tai pitkää vokaalia, jono CC kahden konsonantin yhtymää tai geminaattaa (asetelmissa 3 ja 4 kuitenkin vain kahden eri konsonantin yhtymää).
Edellinen pykälä