Suomen äännejärjestelmään kuuluu kahdeksan vokaalifoneemia: a, e, i, o, u, y, ä ja ö (» asetelma 1). Vokaaleja äännettäessä kurkunpäässä syntynyt ääni kulkee suuväylän kautta esteettä ulos, ja suuväylä muuntaa lävitseen kulkevaa ääntä lähinnä huulten ja kielen asennon mukaan. Huuliaukko voi olla pyöreä tai lavea. Edellisessä tapauksessa syntyy pyöreitä eli labiaalisia vokaaleja, joita suomessa ovat u, y, o ja ö. Laveita eli illabiaalisia vokaaleita ovat i, e, a ja ä.
Etuvokaalit | Takavokaalit | |||
Laveat | Pyöreät | Laveat | Pyöreät | |
Suppeat | i | y | u | |
Puolisuppeat | e | ö | o | |
Väljät | ä | a |
Vokaalit jaetaan kahtia myös sen mukaan, sijaitseeko kielen selän synnyttämä suuväylän kapein kohta suun etu- vai takaosassa ja nouseeko kieli ylös kohti kitalakea vai jääkö se alemmas. Etuvokaaleissa kieli on edempänä, ts. lähempänä hampaita, kuin takavokaaleissa. Etuvokaaleja ovat i, e, y, ö ja ä, takavokaaleja u, o ja a. Vokaalisoinnun suhteen i ja e ovat neutraaleja: ne voivat esiintyä sekä taka- että etuvokaalien kanssa: sakki – säkki, velka – selkä (» § 15 – 17). Suppeita vokaaleita (i, y, u) äännettäessä kieli nousee korkeammalle kuin väljiä (ä, a) äännettäessä. Näiden kahden ryhmän väliin sijoittuvat puolisuppeat vokaalit (e, ö, o).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet