Verbien ja nominien lyhyt vartalonloppuinen e katoaa monikon ja imperfektin i-tunnuksen ja superlatiivin ja konditionaalin i-alkuisen tunnuksen edeltä (» asetelma 22). Pitkään e:hen päättyvissä nominivartaloissa loppuvokaali vastaavasti on lyhyt i:n edellä (» § 52).
Vartalo | Imperfekti, konditionaali | ||
Verbit | luke-
tule- nouse- häiritse- pimene- |
luk-i
tul-i nous-i häirits-i pimen-i |
luk-isi
tul-isi nous-isi häirits-isi pimen-isi |
Monikko | |||
Nominit | kive-
kiele- vede- jäsene- avaime- naise- rikokse- neljänne- uutuude- |
kiv-i-
kiel-i ves-i- jäsen-i- avaim-i- nais-i- rikoks-i- neljäns-i- uutuuks-i- |
Huom. Useilla e-vartaloisilla sanoilla on myös konsonanttivartalo (» § 55), jolloin vokaali- ja konsonanttivartalon kesken vallitsee vaihtelu e : ∅, esim. kiele- : kiel-. Konsonanttivartalon loppukonsonantti on lähtökohtaisesti sama kuin vartalovokaalia e edeltävä konsonantti sanan vokaalivartalossa, esim. pien-tä : piene-, punais-ta : punaise-, kävel-kää : kävele-. Poikkeuksena tästä ovat in : ime‑johtimiset sekä lumi-, niemi-tyyppiset substantiivit, joissa konsonanttivartalo päättyy n:ään eikä m:ään (keitin-tä : keittime-, lun-ta), ominaisuudennimet (hienout-ta : hienous) ja järjestysluvut (kolmat-ta : kolmas) sekä ne- ja itse-vartaloiset verbit (pienet-köön : pienene-, merkit-köön : merkitse-).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet