Huom. Useilla e-vartaloisilla sanoilla on myös konsonanttivartalo (» § 55), jolloin vokaali- ja konsonanttivartalon kesken vallitsee vaihtelu e : ∅, esim. kiele- : kiel-. Konsonanttivartalon loppukonsonantti on lähtökohtaisesti sama kuin vartalovokaalia e edeltävä konsonantti sanan vokaalivartalossa, esim. pien-tä : piene-, punais-ta : punaise-, kävel-kää : kävele-. Poikkeuksena tästä ovat in : ime‑johtimiset sekä lumi-, niemi-tyyppiset substantiivit, joissa konsonanttivartalo päättyy n:ään eikä m:ään (keitin-tä : keittime-, lun-ta), ominaisuudennimet (hienout-ta : hienous) ja järjestysluvut (kolmat-ta : kolmas) sekä ne- ja itse-vartaloiset verbit (pienet-köön : pienene-, merkit-köön : merkitse-).