Pitkää äännettä merkitään kirjoituksessa tavallisesti kahdella kirjainmerkillä (» § 9). Kuitenkin vierassanojen ääntämys saattaa poiketa niiden vakiintuneesta kirjoitusasusta äänteiden pituuden osalta. Monilla puhujilla vierassanojen yksinäisklusiilit ja ‑frikatiivit esiintyvät geminaattoina likvidan, nasaalin, pitkän vokaalin tai diftongin jäljessä:
Vokaaleissa ääntämyksen ja kirjoitusasun pituusero ei ole yhtä tavallista, mutta mm. seuraavien vierassanojen kirjoitusasun yksinäisvokaali saatetaan ääntää pitkänä:
Sekä vokaali että konsonantti ovat pidentyneet ääntöasuissa [sulffiidi], [katastrooffi], [kavalkkaadi] (sulfidi, katastrofi, kavalkadi). Sellaisissa vierassanoissa kuin attribuutti, aggressiivinen, applikointi likvidan etinen ortografinen kaksoisklusiili ääntyy fonotaktisista syistä yksinäisäänteenä: [atri‑], [agre‑], [apli-].
Huom. Normatiivisena kantana on, että sanat äännetään niin kuin ne kirjoitetaan (esim. T. Itkonen 1993; 1994). Tämän vastainen pidennysääntämys on seurausta sanojen ruotsinmukaisesta (Helsingin suomenruotsin) ääntämyksestä, mutta ilmiö koskee myös sellaisia vierasperäisiä sanoja, jotka eivät suomessa ole suoranaisesti lainaa ruotsista. Samoin vieraskielisistä nimistä esiintyy geminaatallista ääntämystä, vaikka lähtökielessä ei ääntyisikään geminaatta, esim. [puuttin] (Venäjän presidentti Putin), [klintton] (Yhdysvaltain presidentti Clinton), [dantte] (Dante), [teodoraakkis] (Theodorakis).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä