Vaikka subjekti on monessa mielessä verbin keskeisin täydennys, kaikissa lauseissa ei ole subjektina toimivaa ilmausta. Eräissä lausetyypeissä predikaatti ei saa lainkaan subjektiargumenttia. Tällaisia ovat säätä, muita olosuhteita ja tuntemuksia kuvaavat tilalauseet kuten Täällä sataa, Nyt on kaunista (» § 900; subjektin asemasta erikoislausetyypeissä » § 922).
Subjekti voi jäädä ilmaisematta vaikka kuuluukin verbin valenssiin. Rakenteellisesti ilmisubjektittomia ovat yksipersoonainen passiivi (a) ja nollapersoona (b). Verbin passiivimuoto on luontaisesti subjektiton (» § 1313), ja nollapersoona on yksikön 3. persoonan muoto, joka subjektittomana esittää yleistyksen (» § 1347).
Myös imperatiivin 2. persoona on yleensä subjektiton. Imperatiivi kuitenkin edellyttää subjektiargumenttia, joka tarkoittaa puhuteltavaa tai joukkoa, johon tämä kuuluu. Subjektiksi voi katsoa persoonapronominin (c) mutta ei muuta puhutteluilmausta (d) (» § 1651 – 1652).
Infinitiivilausekkeet ovat tyypillisesti subjektittomia. Subjekti tulkitaan samaksi kuin hallitsevan rakenteen subjekti tai objekti (e), tai sen tulkinta jää avoimeksi (f) (» § 501).
Edellinen pykälä